Uutisia Sensomoottorimaailmasta
Sisällysluettelo:
-
Vantaan Sanomat: päivittäinen Sensomoottori-jumppatuokio hillitsee lasten levottomuutta
-
Kauppalehti: taipumus rikollisuuten voi näkyä jo taaperoiässä
-
PSYBLOG: juoksemisella uskomaton vaikutus nuorten aivoihin
-
Kauppalehti: neurotieteilijät osaavat nyt kertoa älykkyytesi aivokuvista
-
Yle: Tutkimus: Välimeren ruokavalio vähensi iäkkäiden aivojen kutistumista
-
HS: Sadat HS:n kyselyyn vastanneet kertovat ahdistuksesta päiväkodeissa – ”Kaikki energia menee siihen, että saan lapset pysymään hengissä”
-
Mouse study shows REM sleep selectively prunes and maintains new synapses
-
Miksi osa lapsista jää ilman ystäviä jo päiväkodissa? Kekseliäät lapset ovat tutkimuksen mukaan suosituimpia, kömpelöt jäävät herkimmin ulos leikeistä (HS)
-
Mitä tapahtuu, jos ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa? US.arikkeli
-
Viisivuotias kiukutteli joka aamu ennen päiväkotiin lähtöä, HS artikkeli
-
ADHD ja uniongelmat esiintyvät usein yhdessä – "saman kolikon kaksi puolta" YLE artikkeli
-
Pisa-menestyksen takana vaanii nurja puoli: Tuhannet suomalaisnuoret lukevat niin surkeasti, etteivät selviä arjen tilanteista – miten se on mahdollista?
-
8-vuotias Tiitus tarvitsee lisätukea koulussa - artikkeli autistipojan ongelmista, YLE 4.11.2017
-
Selvitys Pisa-tuloksista, Oppilaiden koulussa käyttämä teknologia voi jopa huonontaa oppimistuloksia, HS 4.12.2017
-
Tyly tutkimustulos, suomalaisten älykkyysosamäärä on laskenut huomattavasti 1990-luvun puolivälin jälkeen linkki artikkeliin => IL 2.1.2017
Koulujen levottomuudesta on uutisoitu paljon viime aikoina. Onneksi löytyy ratkaisumallejakin, esimerkiksi Sensomoottori-toimintamalli, missä opettajat tekevät PK tai alakoulun lapsille oppimista ja keskittymistä tehostavia neurofysiologisia harjoituksia. Vaikutus lapsiin on suorastaan dramaattinen.
Vantaan sanomat julkaisi 7.12 artikkelin tästä toiminnasta. Vantaalla Länsimäen kolussa Päivi-opettaja tekee päivittäin Sensomoottoriharjoituksia lasten kanssa. Luokat rauhoittuvat ja oppimiskyky paranee. Seuraavassa linkissä siirtymä tähän artikkeliin. Vilakaiseppa Linkki artikkeliin tästä
Kuuntele Radio Kompassin Veli Laurinsalon haastattelu 9.1.2017, linkki haastatteluun
Uusi testi paljastaa: Taipumus rikollisuuteen voi näkyä jo taaperoiässä
21.12.2016 Kauppalehti
Kolmevuotiailla suoritettu testi ennusti hyvin, tuleeko lapsesta aikuisena rikollinen. Poliisin käyttöön tutkimusmenetelmää ei aiota antaa.
Uusi, Uudessa-Seelannissa suoritettu tutkimus väittää, että mahdollinen taipumus rikollisuuteen voidaan ennustaa jo taaperoikäisestä lapsesta. Samalla tutkimus myös painottaa sitä, että rikollisuutta voidaan ehkäistä ennen kaikkea luomalla lapselle ympäristö, joka tukee parhaalla mahdollisella tavalla esimerkiksi neurologista kehitystä. Siihen kuuluvat muun muassa julkinen terveydenhuolto ja kunnollinen koulutus.
Tutkimuksen kohteena oli tuhat kolmevuotiasta lasta, joiden elämää seurattiin 38 vuoden ikään saakka. Tutkimus alkoi jo 1970-luvulla. Duken yliopiston tutkimuksen on julkaissut Nature Human Behavior.
Tutkimuksessa selvitettiin aluksi kolmevuotiaiden lasten refleksejä, kielen ymmärtämistä, motoriikkaa ja sosiaalisia taitoja. Tutkijoiden mukaan ne lapset, jotka sijoittuivat tuloksissa alimpaan viidennekseen, tuli 80 prosentin todennäköisyydellä aikuisina rikollisia. Yhteiskuntaluokalla tai muilla "ulkoisilla" tekijöillä ei ollut vaikutusta asiaan.
Tutkijat kuitenkin korostavat, etteivät edellä mainitut asiat ole ainoita tulevaa rikollisuutta ennustavia tekijöitä. Kehitykseen vaikuttavat myös muun muassa sosioekonominen asema ja lasten kaltoinkohtelu.
Kaiken edellä mainitun huomioimiseksi köyhyysrajan alapuolella eläneet lapset jätettiin pois tutkimustuloksista.
Tutkijat korostavat, ettei testejä ole luotu lainvalvojien keinoiksi seuloa tai tarkkailla kansanjoukoista mahdollisia rikollisia. Ihannetapauksessa tutkimus voisi auttaa tunnistamaan riskiryhmälapset, joita sitten voidaan auttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Erityisesti tutkimuksessa korostetaan sen varmistamista, että kaikkien sosiaaliluokkien lapsilla on pääsy niihin resursseihin, jotka tukevat hyvää tulevaisuutta. Samalla muistutetaan siitä, että yhteiskuntaluokka on merkittävä vaikutus aikuisten käyttäytymiseen, mutta myös neurologiset asiat voivat vaikuttaa merkittävästi lapseen hänen kasvuiässään.
”On todella vaikea kohottaa yhteiskuntaluokkaa. Mutta jos lapsen kehitykseen puututaan aikaisin, asiaan voidaan vaikuttaa paljon”, sanoo professori Terrie Moffitt.
Taipumus rikollisuuteen voi näkyä jo taaperoiässä
Tässä vakavasti otettavaa tutkimustietoa. Lapsen kehitykseen on puututtava ajoissa. Tutkimuksen mukaan, jos näin ei tehdä, tuli näistä hoitamattomista lapsista 80 prosentin todennäköisyydellä aikuisina rikollisia.
Sensomoottori on sellainen hoitomuoto, mikä on helppo ja edullinen tehdä kotona. Myös opettajat voivat opiskella sen koulun järjestämällä koulutuksella. Artikkelin teksti alla. Linkki alkuperäiseen suomalaiseen artikkeliin tästä.
Linkki alkuperäiseen engl.kieliseen artikkeliin tästä
Psyblog ja Frontiers in Human Neurocience:
Tutkimus: Juoksemisella on uskomattomia vaikutuksia nuorten aivoihin
Running Has These Unbelievable Effects On The Brain
One of the first studies to show the benefits of running on younger brains in this way.
Runners show greater connectivity between vital parts of the brain than non-runners, new research finds. Stronger connections are seen in areas important for decision-making, planning and controlling attention.
Psyblog, Linkki artikkelin lyhyeen esittelyyn.
Frontiers in Human Neurocience: Linkki artikkelin laajaan esittelyyn
Tässä muutama lainaus tutkimusartikkelista:
"Imaging studies (e.g., fNIRS and EEG) performed during locomotion support the hypothesis that movement can be cognitively demanding beyond simply automated motor control. Locomotion activates several brain regions, including prefrontal, parietal, and parahippocampal regions, which are often associated with executive functions, spatial navigation, and memory (Hamacher et al., 2015), and high-speed locomotion (e.g., running) increases the cognitive demands and associated neural activity (Suzuki et al., 2004; Hamacher et al., 2015). These studies suggest that locomotion in general, and high-speed locomotion specifically, engages several cognitive domains in ways that, over time, may alter brain structure, function, and connectivity." ...............
Tutkimusryhmä:
"Twenty-two healthy young adults, 18–25 years of age, were recruited to participate in the study." ............
Ja loppupäätelmistä lyhyt lainaus:
"Our results suggest that engagement in high levels of aerobic activity in young adulthood is associated with differences in resting state functional connectivity in networks known to be linked to executive function and motor control compared with more sedentary individuals. This is the first study, to our knowledge, to show that high levels of participation and expertise in endurance running are reflected by differences in the resting state fcMRI networks of young adults. In addition, there appears to be a dose-response effect of participating in highly intense activity on resting-state functional connectivity. The linear regressions showed that time spent in highly aerobic activities, and higher levels of aerobic fitness (estimated VO2max), were associated with greater connectivity values across the sample."
Neurotieteilijät osaavat nyt kertoa älykkyytesi aivokuvista
26.12.2016 18:45 / Kauppalehti
Menetelmä kuulostaa science fictionilta, mutta se toimii yllättävän hyvin.
Älykkyys niin monimutkainen asia, ettei sen fyysisen kuvaamisen luulisi olevan mahdollista, mutta yhdysvaltalaisessa Yalen yliopistossa tähänkin on tutkijoiden mukaan pystytty. Älykkyyden mittaamiseen on käytetty toiminnallista magneettikuvausta, fMRI:tä, joka on lääketieteessä käytetty tutkimus- ja kuvantamismenetelmä, kirjoittaa Wired (linkki)
Tutkimuksesta kirjoittaa myös tiedejulkaisu Nature Neuroscience (linkki)
Tutkijat kuvansivat 126 koehenkilön aivot ja vain katsomalla kuvia he pystyivät ennustamaan, miten kyseinen henkilö menestyy testissä, jossa mitataan muun muassa kuvioiden tunnistamisen, ongelmien ratkaisemisen ja suhteiden tunnistamisen kykyjä. Kaikki nämä kyvyt on liitetty esimerkiksi koulumenestymiseen.
Jos tutkittujen aivojen etu- ja päälakilohkojen välillä oli paljon yhteyksiä, he myös menestyivät testissä hyvin.
(artikkeli jatkuu kauppalehdessä vielä)... linkki Kauppalehden artikkeliin tästä
Velin kommentti artikkeliin:
Tässä selkeä todiste siitä, että mitä paremmin aivojen hermoyhteydet ovat kytkeytyneet (hermottuneet), sitä älykkäämpänä ihmistä pidetään.
Kokemuksesta tiedämme, että hermoyhteyksiä voidaan tarkasti kohdennetulla harjoittelulla tehostaa ja parantaa, ja juuri siitä Sensomoottori-ohjelmassa on kysymys.
Tulos näkyy myös käytännössä. Katso esimerkiksi tietoa tekijästä sivun alalaidassa olevia autenttisia kommentteja.
Tutkimus: Välimeren ruokavalio vähensi iäkkäiden aivojen kutistumista
Yle 5.1.2017
Kaikkien aivot kutistuvat jonkin verran ikääntymisen myötä, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan kutistumista voi vähentää syömällä terveellisesti.
Välimeren ruokavaliota noudattavat syövät muun muassa kasviksia ja kalaa. Tutkimus julkaistiin arvostetussa Neurology-lehdessä. Aivojen kutistuminen ja aivosolujen vähentyminen voivat vaikuttaa muun muassa muistiin ja oppimiseen.
Nyt julkaistussa tutkimuksessa 400 skottivanhuksen aivot kuvattiin magneettikuvauksella heidän ollessaan 70-vuotiaita ja uudelleen 73-vuotiaana.
Kun tutkijat yhdistivät kuvantamistulokset tietoihin osallistujien ruokavaliosta, he havaitsivat aivojen kokonaistilavuuden pienentyneen vähiten niillä, joiden ruokavaliossa oli runsaasti piirteitä Välimeren ruokavaliosta. Tämä havaittiin verrattuna vähiten välimerellisesti syöviin.
Tukee aiempia havaintoja
Välimeren perinteistä ruokavaliota noudattavat syövät runsaasti kasviksia, oliiviöljyä, pähkinöitä, hedelmiä, kalaa ja täysjyväviljoja ja käyttävät kohtuullisesti alkoholia ja vähänlaisesti punaista lihaa, makeisia ja teollisia viljoja.
Tulokset havaittiin riippumatta monista tuloksia mahdollisesti vääristävistä muuttujista, kuten koulutustasosta, diabeteksesta ja verenpainetaudista. Ruokavalio ei vaikuttanut aivojen harmaan aineen tilavuuteen tai aivokuoren paksuuteen. Yhteyksiä ei havaittu myöskään analyysissa, jossa keskityttiin kalan ja lihan osuuteen ruokavaliossa.
Tutkimuksen tulokset pitää varmistaa lisätutkimuksissa, mutta ne ovat samansuuntaisia aiempien havaintojen kanssa. Välimeren perinteisen ruokavalion on osoitettu pienentävän monien sairauksien, muun muassa dementian ja aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa. Lähteet: Uutispalvelu Duodecim
Sadat HS:n kyselyyn vastanneet kertovat ahdistuksesta päiväkodeissa – ”Kaikki energia menee siihen, että saan lapset pysymään hengissä” Julkaistu: HS, 5.1. 2017
Meteliä, uupumusta, levottomia lapsia. Siinä varhaiskasvatuksen ammattilaisten lohduton kuvaus päivähoidosta.
”En jaksa olla enää alipalkattu yliopistossa koulutettu lapsiparkinvahti”, huokaa HS:n kyselyyn vastannut lastentarhanopettaja. Hän aikoo vaihtaa alaa.
HS kysyi verkossa kokemuksia päivähoidosta ja etenkin havaintoja resurssipulasta.
Yli 500 vastaajasta kriittisimmin kirjoittivat varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Moni kertoi uupumuksesta, kaaoksesta ja riittämättömyyden tunteesta.
Tämä oli osin odotettavissa, koska kysyimme nimettömiä kokemuksia ammattilaisten hädästä puhuvan mielipidekirjoituksen yhteydessä. Kaikissa päiväkodeissa ei ole paha olla.
Kritiikkiä tuli kuitenkin tulvimalla, yli kaikkien odotusten. Moni kuvasi vuosien tai vuosikymmenien aikana kasvanutta kiirettä, ei vain tuoreiden säästöjen seurauksia. Sama ahdistus toistui, kun soitimme muutamalle vastaajalle.
Helsingistä, Espoosta ja Vantaaltakin tuli viestejä tilanteen heikkenemisestä, vaikka täällä ei ole lisätty lasten määrää aikuista kohden. Ammattilaiset kokivat silti tilanteen kiristyneen. Moni kertoi, että kasvavilla asuinalueilla ryhmät on joka tapauksessa jo pitkään täytetty yli.
”Syksyn aikana levottomuus, konfliktit ja itkut ovat kasvaneet”, kirjoitti lastentarhanopettaja Helsingistä.
”Työntekijöiden kokemus on kaikkialla sama: aikaa lapsille on liian vähän”, kuvaili sijaisena kymmenissä päiväkodeissa pääkaupunkiseudulla kiertänyt.
”Kun olen kolme tuntia yksin kahdenkymmenen lapsen kanssa, kaikki energia menee siihen, että saan lapset pysymään hengissä. Olemaan satuttamatta kaveria. Ja kun tämä ei ole tilapäistä vaan viikoittaista”, kirjoitti alanvaihtoa harkitseva lastentarhanopettaja jostain Suomesta. …jatkuu…................
jatka lukemista HS:n sivuilta Linkki HS artikkeliin tästä
Tässä Velin kommentti HS:n artikkeliin:
Päivähoidon ja koulujen jatkuvasti kasvava ahdistus olikin yksi Sensomoottori-ohjelman kehittämisen syy. Nyt ohjelma on tarjolla vielä helposti opiskeltavana sähköisenä muotona. Näin saadaan Sensomoottori-ohjelma levitettyä laajalti sitä tarvitseville. Nykymaailmassa on vaikea keksiä parempaa ratkaisua, kuin lasten levottomuuden syihin vaikuttaminen. Rahaa tuskin saadaan lisää päivä- tai koulumaailmaan, ja ryhmät tuskin pienenevät juurikaan, mutta opettajien ammattitaitoa voidaan kehittää hyvin edullisesti Sensomoottori-täydennyskoulutuksella.
Moni kunta onkin jo kouluttanut koko varhaiskasvatuksen ja ison osan alakoulun opettajistaan Sensomoottori osaajiksi. Järkevää ja kauaskantoista toimintaa. Miten sinun kunnassasi mahtaa olla asian laita?
Alla muutama opettajan kommentti kokemuksistaan Sensomoottori-ohjelmasta:
"Monipuolinen edistyminen on ollut valtaisa, samoin kävi tätä ennen toisen ryhmän kanssa.”
”Ryhmässäni on oppilaita, joilla on monialaisia kehitysviivästymiä, sos. ja emot. haasteita, lievää kehitysvammaa, luki- ja matikkahaasteita, ja voin todeta heidän kaikkien hyötyneen Sensomoottori-ohjelmasta."
"Kokemukseni Sensomoottorista käytännössä ovat lähes poikkeuksetta hyviä. Toimin esiluokanopettajana yhtenäiskoulussa. Lapset rauhoittuvat tekemään sensomoottorijumpat yleensä hyvin. Olen itse asiassa usein miettinyt, kuinka kukaan lapsista ei ole valittanut näistä tuokioista esim. että olisi tylsiä tms! Kukaan ei ole kysynyt, miksi heidän tulee tehdä nämä liikkeet. Vanhemmille olen vanhempainillassa aina syksyisin kertonut Sensomoottorista. Vastaanotto on ollut aina myönteistä. "
”Erityisesti motoriset taidot ovat lapsilla kehittyneet, myös tasapaino, kynänkäyttötaidot, kyllä vielä tuo tarkkaavaisuus ja keskittyminenkin ovat parantuneet. Me tehdään tätä pienemmissä ryhmissä, niin sanoisin, että vuorovaikutustaidotkin ovat kehittyneet”
”Meillä oli yhdestä perheestä useampi lapsi ja näiden lasten isä koki tämän sensomotorisen harjoittelun hyvänä ja kaikki lapset olivat oppineet ennen kouluun menoa lukemaan. Tämä isä todella ylisti tätä sensomotorista harjoittelua hirveästi muillekin”
Tuossa alla E. Toppilan tekemän tutkimuksen tulos pylväsdiagrammin muodossa. Päiväkodin opettajien vastaukset sinisinä pylväinä, koulun opettajien punaisina pylväinä. Turun YO, 2008
SENSOMOTORINEN RYHMÄHARJOITTELU PÄIVÄKODEISSA JA KOULUISSA
Opettajien mielipiteitä koulutuksesta, käytännönkokemuksista sekä harjoittelun tulevaisuudesta.
Mouse study shows REM sleep selectively prunes and maintains new synapses
January 27, 2017 by Bob Yirka report
This is a screenshot of a polysomnographic record (30 seconds) representing Rapid Eye Movement Sleep. EEG highlighted by red box. Eye movements highlighted by red line. Credit: MrSandman/ Wikipedia
(Medical Xpress)—A small team of researchers with affiliations to the New York University School of Medicine and Peking University has found evidence of pruning and maintenance of synapses during REM sleep. In their paper published in the journal Nature Neuroscience, Wei Li, Lei Ma, Guang Yang and Wen-Biao Gan describe their study of mouse brains and REM sleep, what they learned and how it might apply to humans.
Prior research has suggested that REM sleep is a mechanism used by the brain to manage memory retention—insignificant information is wiped away while that deemed important is maintained to make it more permanent. But still unclear was what actually happens with brain cells as this process is carried out. In this new effort, the researchers studied mouse brain cells under different sleep conditions to learn more about what occurs.
Test mice were taught to run on a tread mill and were then divided into two groups. One group was allowed to sleep normally that night while the other group was repeatedly interrupted to prevent them from experiencing REM sleep. The team then extracted brain cells from both groups and studied them under a microscope. They found that the mice that had normal REM sleep had a higher degree of pruning of new dendrite spines (small spine-like growths that appear and disappear on neural dendrites) than did those that were deprived. Prior research has shown that neural spines strengthen or loosen the connection between neurons—pruning helps to remove memories of things that have no meaning in our lives, like the noise of cars passing on the drive to work. Continued maintenance, on the other hand, leads to memories becoming more permanent.
The research team also looked at the degree of pruning that happened during REM sleep at different mouse ages and found that pruning continued throughout the life of a mouse and that pruning and maintenance over time led to larger and stronger spines, suggesting stronger memory retention. They also found that calcium channels appeared to play a role in pruning during REM sleep—their levels increased and pruning activity ceased if the channels were blocked.
Explore further: Origin of synaptic pruning process linked to learning, autism and schizophrenia identified
More information: Wei Li et al. REM sleep selectively prunes and maintains new synapses in development and learning, Nature Neuroscience (2017). DOI: 10.1038/nn.4479
Abstract
The functions and underlying mechanisms of rapid eye movement (REM) sleep remain unclear. Here we show that REM sleep prunes newly formed postsynaptic dendritic spines of layer 5 pyramidal neurons in the mouse motor cortex during development and motor learning. This REM sleep-dependent elimination of new spines facilitates subsequent spine formation during development and when a new motor task is learned, indicating a role for REM sleep in pruning to balance the number of new spines formed over time. Moreover, REM sleep also strengthens and maintains newly formed spines, which are critical for neuronal circuit development and behavioral improvement after learning. We further show that dendritic calcium spikes arising during REM sleep are important for pruning and strengthening new spines. Together, these findings indicate that REM sleep has multifaceted functions in brain development, learning and memory consolidation by selectively eliminating and maintaining newly formed synapses via dendritic calcium spike-dependent mechanisms.
Tässä tärkeä artikkeli, missä todetaan mm., että syvän Rem-unen aikana aivosolujen liitoskohdat (Synapsiset yhteydet) sekä vahvistuvat (luodaan jopa uusia yhteyksiä) että karsiutuvat relevantilla tavalla, jotta tärkeät ja merkitykselliset asiat painuvat mieleen.
Sillä on merkitystä mm. Alzheimer kuntoutuksessa sekä oppimisvaikeuksissa. On havaittu, että esimerkiksi varhaisen kehityksen ongelmissa jää usein mm. MORO-refleksi jäänteeksi. Tämä taas tuntuu aiheuttavat jo vauva-aikana nukahtamisen vaikeuksia, mikä jatkuu läpi koko elämän. Monet aikuiset asiakkaamme ovatkin kertoneet kuntoutuksen jälkeen, että näkevät ensikertaa unta, ja nukkuvat ensikertaa syvää unta. Eli viittaa selkeästi Rem-unen ilmaantumiseen näille ihmisille.
Alzheimer-tutkimuksessa taas on todettu, että syvän Rem-unen aikana aivonesteiden kanavat aukeavat, mikä tavallaan ”huuhtoo” aivoista haittaa aiheuttavaa plakkia. Mielenkiintoista on todeta siis, että tällä syvällä unella näyttää olevan monen laista kuntouttavaa vaikutusta.
Jälleen kerran on siis todettava, että varhaisrefleksijäänteet aiheuttavat enemmän haitta kuin kuvitellaankaan. Siksi ne kannattaa kuntouttaa pois!
Miksi osa lapsista jää ilman ystäviä jo päiväkodissa? Kekseliäät lapset ovat tutkimuksen mukaan suosituimpia, kömpelöt jäävät herkimmin ulos leikeistä
Veli: Varhaisen kehityksen viiveet aiheuttavat kömpelyyttä, sosiaalisia ongelmia, hahmottamisen vaikeutta ja oppimisvaikeutta. Alla ote artikkelista, joka kertoo juuri tästä samasta tutkijan tekemästä havainnosta:
HS kertoi 17. elokuuta 2017 uudesta tutkimuksesta, jonka tavoitteena on kerätä reaaliaikaista ja hyvin tarkkaa tietoa siitä, mitä lapset päiväkodissa tekevät ja miten he voivat. Lapsia havainnoidaan tiukan tieteellisesti.
Tutkimushanke kulkee nimellä Kehittävä palaute varhaiskasvatuksessa.
Hankkeen vastuullinen tutkija, dosentti Jyrki Reunamo
Reunamon johtamassa tutkimuksessa on todettu, että liikunnallinen kömpelyys heijastuu elämän usealle osa-alueelle. Kömpelöillä lapsilla ei ole päiväkodeissa niin paljon kavereita kuin muilla lapsilla, ja heillä on ylipäätään vähemmän sosiaalisia kontakteja. Kömpelöt lapset tarvitsisivat eniten liikuntaa, mutta tyypillisesti he liikkuvat vähiten. Fyysinen kömpelyys näkyy usein myös sosiaalisten taitojen puutteena.
”Liikunnallisesti lahjakkaat lapset huomioidaan positiivisesti, ja niin he liikkuvat yhä enemmän. Kömpelöä ei huomata, ja liikkuminen jää. Liikunta on lapsille äärimmäisen tärkeää, sillä se on tapa olla yhteydessä muihin ja oppia”, Reunamo painottaa.
Vaikka kömpelyydellä on yhteys siihen, että lapsella on vähemmän ystäviä, pelkkä liikunnallisuus tai liikunnallinen lahjakkuus ei Reunamon tutkimuksen mukaan korreloi sen kanssa, että lapsi löytää helposti ystäviä.
Vähäinen tai olematon määrä kavereita korreloi tutkimuksen mukaan monen muun ongelman kanssa. Yksinäiset päiväkotilapset ovat vetäytyviä. He tarvitsevat runsaasti tukea sekä karkea- että hienomotorisessa kehityksessä ja kielellisissä taidoissa. Yksin jäävillä on oppimisvaikeuksia sekä hankaluuksia hallita tunteitaan. He kestävät huonosti esimerkiksi pettymyksiä.
Lue koko artikkeli:
Kannattaako ennaltaehkäisevää Sensomoottori-harjoittelua tehdä?
Tähän kuvaan tiivistyy Suomen ongelma nro 1
Kuvan tilastosta havaitaan karmealla tavalla kuinka käy niille, jotka eivät pääse tai eivät pysty menemään ja/tai suorittamaan perusasteen jälkeen jatko-opintoja..
Kokemuksesta tiedämme, että oma-aloitteisuus, hyvä oman toiminnan ohjaus, oppimispolulla eteenpäin selviäminen ja opintojen loppuun saattaminen on tyypillistä kuntoutuksessa olleille nuorille. Ja tilastosta näkee, että ammatillisten opintojen päättäneillä ei ole työllistymisen ongelmia.
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/228780-nakokulma-tahan-kuvaan-tiivistyy-suomen-ongelma-nro-1
Viisivuotias kiukutteli joka aamu ennen päiväkotiin lähtöä, mutta syy ei ollutkaan uhma – Lapsi voi stressata asioita, joita aikuinen ei ymmärrä
5-vuotias Lilja kiukuttelee aamuisin, koska häntä jännittää päiväkotiin meneminen. 8-vuotias Veikko pelkää bussista myöhästymistä niin, että purskahtaa itkuun. Lapsi voi stressata asioita, joita vanhempi ei ymmärrä.
http://www.hs.fi/elama/art-2000005345193.html
Julkaistu: 30.8. 2:00 , Päivitetty: 31.8. 7:14
Tässä ote artikkelista:
"….Vaikka lapsen ei tarvitse kantaa vastuuta arjen pyörittämisestä, ei lapsuus ole aina huoletonta leikkiä. Myös lapset kärsivät stressistä ja jännittämisestä, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Minna Martin.
Hän on yksi elokuussa julkaistun Rauhoita ja rohkaise – Apua lapsen stressitilanteisiin -kirjan (Nemo 2017) asiantuntijoista.
Niin pienet kuin suuret asiat kuten arjen kiireet ja vanhempien stressi, muutto tai avioero saattavat saada lapsen oireilemaan.
Introvertti lapsi voi ahdistua koulussa ryhmätyön tekemisestä, ja täydellisyyden tavoittelija saattaa jännittää kokeita maha kipeänä.
”Lapsen hermojärjestelmä kestää paljon vähemmän kuormitusta kuin aikuisen, mutta silti lapsen päivät saattavat olla tosi pitkiä ja rasittavia. On siirtymisiä, ihmiskontakteja, meteliä ja vaatimuksia reippaudesta”, Martin luettelee….."
lue koko artikkeli: http://www.hs.fi/elama/art-2000005345193.html
Velin kommentti:
Jokainen stressaa joskus, ja se on ihmisen kestokyvyn edellytys. Stressi antaa lisävoimaa tarvittaessa. Ongelma syntyy, jos jokin aiheuttaa jatkuvan stressitilan. Se voi olla jokin sairaus, kehitysvamma tai kehityksen lievä viive. Nämä kehityksen viiveiden seuraukset eivät näy päällepäin, mutta sen taustalla olevat seikat aiheuttavat kömpelyyttä, monenlaista kehityksen viivettä kommunikoinnissa, motoriikassa, hahmottamisessa, vuorovaikutuskyvyssä jne.
Eräs tyypillinen seuraus on stressiherkkyys, mistä artikkeli kertoo. Siinä tilassa ihminen stressaa uusia tilanteita, muutoksia, uusia ihmiskontakteja jne. Tätä tilannetta ei ole helppo havaita, koska lapset jo yleensäkin ovat varautuneita uusissa tilanteissa. Onneksi tähän poikkeuksellisen kovaan stressiin liittyy muitakin varsin selvästi havaittavia ominaisuuksia. Ammattitaitoinen terapeutti pystyy kyllä nopeasti havaitsemaan ongelman taustasyyt (sensomoottori.com – lisätietoja – terapeutteja). Nyt on myös julkaistu perheille uusi kotona tehtävä harjoitusohjelma (verkkokurssi) näiden ongelmien hoitamiseksi.
ADHD ja uniongelmat esiintyvät usein yhdessä – "saman kolikon kaksi puolta"
Jos uniongelmat osoittautuvat ADHD:n syyksi, se lisää lääkkeettömiä hoitomahdollisuuksia, sanoo asiantuntija.
6.9.2017 klo 09:30
Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-9816718
Kreeta-Maria Kivioja / Yle 465
Noin kolme neljännestä ADHD-diagnoosin saaneista, niin lapsista kuin aikuisista, kärsii myös monenlaisista nukahtamiseen tai nukkumiseen liittyvistä ongelmista. ADHD-tutkijat ryhtyvät nyt selvittämään monin keinoin, onko kyseessä syy ja seuraus eikä sittenkään kaksi erillistä asiaa.
Illan ja yön ongelmat näkyvät ADHD:sta kärsivillä muun muassa melatoniinitasossa ja siten nukahtamisen viivästymisenä, uniapneana ja levottomina jalkoina eli jalkojen liikuttamispakkona ja puutumisena.
– Emme väitä, että kaikki ADHD-ongelmat liittyisivät vuorokausirytmin häiriintymiseen, mutta näyttää yhä enemmän siltä, että ADHD ja unettomuus ovat saman kolikon kaksi eri puolta, sanoo Amsterdamin vapaan yliopiston VU:n professori Sandra Kooij.
Kooij on ADHD-aikuisten eurooppalaisen verkoston perustaja ja puheenjohtaja. Hän esitteli ajatuksiaan unen ja ADHD:n yhteyksistä neuropsykofarmakologien
Pariisissa.
Vastauksia etsitään verestä ja pulssista
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ADHD:sta kärsivien virkeys lisääntyy iltaa kohti, toisin kuin ihmisillä yleensä.
On myös havaittu, että 70 prosentilla on silmien epätavallisen voimakasta valoherkkyyttä. Sen takia he käyttävät usein aurinkolaseja muutoinkin kuin kirkkaassa auringonpaisteessa. Se puolestaan voi häiritä normaalia vuorokausirytmiä.
– Etsimme todisteita tästä elimistön ja psyyken yhteydestä muun muassa D-vitamiini-, sokeri- ja kortisolitasoista sekä verenpaineen ja pulssin vuorokausivaihtelusta. Jos yhteys varmistuu, herää mielenkiintoinen kysymys: Onko unettomuus syy vai seuraus? Kooij sanoo.
Jos osoittautuu, että unettomuus aiheuttaa ADHD:tä, sitä voidaan Kooijin mukaan hoitaa myös muutoin kuin lääkkeillä.
Aikuisten ADHD jää usein tunnistamatta
Keskittymiskyvyttömyyttä ja yliaktiivisuutta aiheuttava ADHD on arviolta 2–5 prosentilla ihmiskunnasta. Taipumus on perinnöllinen.
Diagnoosiin päädytään yleensä alakouluiässä, mutta aikuisilta ADHD jää yhä usein havaitsematta. Suomessa arvioidaan olevan kymmeniä tuhansia tällaisia aikuisia, jotka samalla jäävät ilman apua.
Kun
, mukaan otettiin ensi kertaa myös aikuiset. Sen uskotaan lisäävän lääkärien kykyä tunnistaa aikuisen ADHD.
Velin kommentti artikkeliin:
Kuntoutuksen maailmassa tämä on hyvin yleinen havainto. ADHD:n taustasta ja syntysyistä riippuu, miten kuntoutus vaikuttaa.
Jos ADHD:n taustalla on keskeneräiseksi jäänyt lapsen varhainen 0-18 kk:n kehityskaavan toteutuminen (näkyy siten, että esim. ei ryömi tai konttaa normaalisti, puristava kynäote vanhempana, vaikea istua paikallaan, aina liikkeessä mutta kuitenkin kömpelö jne.), kuntoutus vaikuttaa hyvin tehokkaasti. Tämä vauva-aikana keskeneräiseksi jäänyt kehityksen osa-alueet pystytään varsin helposti identifioimaan ja käymään läpi myös myöhemmin, mikäli vanhemmilla on vain tarmoa ja jaksamista toteuttaa kehitystä edistävä harjoitusohjelma. Ohjelma kestää n. vuoden, mikä on siis sama, kuin se vauva-aikanakin tapahtuva kehitys on ollut. Sensomoottori on siis juuri sellainen ohjelma.
Sitten ovat tapaukset, joiden taustalla on vauva-ajan vakavammat kehitykselliset ongelmat, taustalla esim. synnytyskomplikaatiot, happivaje synnytyksen aikana, josta aiheutuu lievät aivovauriot (leesiot) tai vakavammat aivovauriot jne. Näidenkin tapausten kehitys on vauva-aikana ollut poikkeava, siis osa kehityksen kulkua jää toteutumatta, ja tätä voidaan myös jälkikäteen kuntouttaa samoin kuin edell. kappaleessakin on kerrottu. On kuitenkin mahdollista, että niiden aivovaurioiden korjaamiseen menee selkeästi enemmän aikaa tai siinä ei päästä koskaan 100% tulokseen. Mutta intensiivinen päivittäinen harjoittelu tuo käytännössä aina apua tilanteeseen, mikä on siis toki lohduttavaa ja tärkeää.
Miksi ADHD-potilas ei nuku kunnolla?
Tässä taustalla saatavat olla ne varhaisen kehityksen vauvarefleksijäänteet, esim. MORO:n jäänne, mikä löydetäänkin usein ADHD-potilailla.
MORO on vauvan varhainen pelästysrefleksi, joka vaikuttaa vahvasti 0-3 kk ja sitten pitäisi pikku hiljaa vaimentua. On varsin järkeenkäyvää havaita, että jos vauva on vielä hyvin vahvasti pelästystilassa 4kk tai yli, pelkää laittaa silmät kiinni => koliikki-itku ongelma?
Jos ihminen on vaikka sitten 40-vuotias, ja sama ongelma on yhä taustalla, niin aivorungon hälytysjärjestelmä pitää MORO:n takia ihmistä yhä hälytyksessä, valppaana mahdollisen vaaran takia, ja ei nuku kunnolla. Samalla tämä MORO pitää aisteja herkkinä vaaran havaitsemiseksi. Aistien yliherkkyys onkin hyvin yleinen havainto näillä ihmisillä.
Tämä MORO:n vaikutus uniongelmiin havaitaan hyvin kuntoutuksen edetessä: ihminen toteaa MORO:n vaimentuessa harjoittelun myötä, että nukkuu ensi kertaa elämässään yönsä kunnolla ja näkee ensimmäistä kertaa myös unia. Se antaa viitettä, että hän siis nukahtaa vasta nyt syvään REM-uneen, kun aikaisemmin on nukkunut vain sellaista ”koiran unta”, mistä herää pienimpäänkin ääneen tai häiriöön.
Tästä seuraa huomattavasti vakavampiakin seurauksia, kuin vain unien näkemisen puute tai yleinen väsymystila heikon unen takia. On nimittäin todettu, että aivoissa tapahtuu fysiologisia muutoksia syvän unen aikana. Silloin aivonesteiden virtaukset muuttuvat, ja ikään kuin puhdistavat aivoja kuona-aineista, jolla on dementiaa ja Alzheimerin tautia ennaltaehkäisevä vaikutus.
.
Pisa-menestyksen takana vaanii nurja puoli: Tuhannet suomalaisnuoret lukevat niin surkeasti, etteivät selviä arjen tilanteista – miten se on mahdollista?
Lukemisen lisäksi myös kirjoittaminen on monelle vaikeaa. Ennen opettajan oli välillä vaikea saada selvää oppilaan harakanvarpaista. Nyt käy työstä saada selvää nuoren ajatuksista. Somen viimeistelemätön kieli on hiipinyt kouluteksteihin.
Lähde HS 1.10.2017
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005388591.html
Tilaajille
Santeria lukeminen ei motivoi, koska hänelle ei jää siitä mitään päähän. Turhauttavimpia ovat pitkät tekstit. A4-mittainen teksti on jo liian pitkä. (KUVA: Rio Gandara / HS)
Julkaistu: 1.10. 2:00 , Päivitetty: 1.10. 7:37
-
-
-
Tämä lehtijuttu on Santerin painajainen. Teksti on hänestä toivottoman pitkä.
Santeri pystyy kyllä lukemaan pitkiäkin tekstejä, mutta ongelma on se, ettei niistä jää oikein mitään mieleen. Hänen pitää lukea tekstiä uudestaan ja uudestaan.
”Jos pitää kääntää sivua, tush, ja kaikki tieto on poissa! Kaikki katoaa kuin Men in Black -elokuvan muistiinpyyhkijällä. Ja se turhauttaa”, Santeri kuvailee.
Hän on tavallinen nuori: itseironinen, tarkka havainnoissaan, vähän ujo. Välillä juttelu keskeytyy, kun kaverit lähettävät viestejä Snapchatissa. Peruskoulussa hänen keskiarvonsa oli reippaasti yli seiskan. Lempiaineita olivat englanti ja ruotsi, ”koska niissä ei vain luettu vaan opittiin paljon puhumalla ja kuuntelemalla”.
Santeri ei muista erityistä hetkeä, jolloin hän olisi tajunnut, että hänelle lukeminen on työläämpää kuin luokkatovereille. Yläkoulussa hänellä todettiin lievä luku- ja kirjoitusvaikeus.
”Aina kun sain kirjan käteeni, tuntui, että tämä lukeminen ei ole mun juttuni. Välttelin sitä koulussa”, hän sanoo.
Santeri opiskelee nyt ammattikoulussa. Hänelle oli itsestään selvää, että hän jatkaisi kouluun, jossa luetaan ja kirjoitetaan mahdollisimman vähän.
Suomalainen nyky-yhteiskunta on tekstiyhteiskunta. Jos lukeminen tai kirjoittaminen ei suju, edessä on mitä todennäköisimmin vaikeuksia.
Työelämä on lukemista ja kirjoittamista: raportteja, muistioita, selvityksiä, powerpointeja, tarjouspyyntöjä, sähköpostitulvaa. Viranomaisten kanssa asioidaan lomakkeilla. Ole hyvä ja jatka selvitystäsi kääntöpuolelle, pyytää Kela.
Myös koulu nojaa paljon kirjoitettuihin teksteihin. Asioita opitaan lukemalla, ja osaamista osoitetaan kirjoittamalla. Tämän tietää Santerikin: kun hän ajattelee historian kokeisiin lukemista, hän muistaa ensimmäisenä, miten turhautuneena heitteli kirjaa seinälle.
Tutkimuksissa lukutaitoa ja kirjoitustaitoa mitataan yleensä erikseen. Itse asiassa tutkimus keskittyy usein lukemiseen, sillä sitä on paljon halvempi mitata.
Lukemistutkimuksissa Suomi juhlii. Erilaisten tilastojen mukaan yli 99 tai jopa 100 prosenttia suomalaisista aikuisista osaa lukea. Sillä ylsi otsikoihin: suomalaiset ovat maailman parhaita lukijoita.
Ongelma on se, että näin määritellyllä lukutaidolla ei kukaan pärjää edes arkielämässä. Tilastot mittaavat mekaanista lukutaitoa eli kykyä muodostaa yksittäisistä kirjaimista järjellisiä sanoja. Siis taitoa, jonka Santeri oppi jo esikouluikäisenä maitopurkin kylkeä tavaamalla.
Suomalaisten lukutaidosta puhuttaessa on totuttu nojaamaan myös Pisa-tutkimukseen, jossa mitataan 15-vuotiaiden eli käytännössä yhdeksäsluokkalaisten osaamista. Siinä lukutaitoa mitataan arkitilanteita jäljittelevillä tehtävillä, joissa tulkitaan ja analysoidaan esimerkiksi tekstien luotettavuutta, tavoitteita ja keinoja.
Tuoreimmat Pisa-tulokset ovat vuodelta 2015. Suomi on 73 maan vertailussa neljäntenä Singaporen, Hongkongin ja Kanadan jälkeen. Erot ovat niin pieniä, että oikeastaan voi puhua jaetusta ensimmäisestä sijasta. Ei ihme, että tälläkin on hekumoitu uutisissa.
Vähiten on taidettu puhua siitä tuloksesta, joka vaatisi eniten toimia. Pisan mukaan suomalaisesta peruskoulusta valmistuu joka vuosi noin 6 000 nuorta, jotka ymmärtävät ja omaksuvat tekstiä niin heikosti, että eivät selviydy edes arkisista tilanteista.
Joukko on 11 prosenttia ikäryhmästä. Prosenttiyksikön tai kaksi siitä voi selittää maahanmuuttajataustaisilla nuorilla, joiden kielitaito ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt. Loput ovat tavallisia nuoria, selvästi useammin poikia kuin tyttöjä.
Ja tämä kuudentuhannen joukko valmistuu peruskoulusta siis joka vuosi.
Entä kirjoitustaito? Miksi siitä ei tehdä otsikoita, joissa Suomi juhlisi?
Arviointineuvos Elina Harjusella on heti vastaus: otsikot puuttuvat, koska kansainväliset kirjoitustaitovertailut puuttuvat.
Sen sijaan yksittäisissä maissa selvityksiä tehdään. Harjunen työskentelee Kansallisessa koulutuksen arviointikeskuksessa Karvissa yksikön päällikkönä. Karvin tuorein arviointi yhdeksäsluokkalaisten kirjoitustaidosta on kolmen vuoden takaa.
Harjunen on liimannut raportin täyteen keltaisia ja pinkkejä post-it-lappuja. Ensimmäinen lappu on sivulla 49, jossa luonnehditaan yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen kirjoittavan melko hyvin ja poikien kohtalaisesti. Samalta sivulta löytyy myös murheellinen tulos: joka neljäs peruskoulun päättävä poika kirjoittaa heikosti, tytöistä samalla tasolla on joka seitsemästoista.
”Kirjoitustaidossa näkyy sama kuin lukutaitotutkimuksissakin: tytöt pärjäävät selvästi poikia paremmin. Toki motivaation puutekin voi osittain selittää heikkoja tuloksia”, Harjunen sanoo.
Kun raporttia selailee eteenpäin, tulee Harjusen mielestä hätkähdyttävin tulos. Tuoreimmassa arvioinnissa oppilaiden piti kirjoittaa kesätyöhakemus, varsin simppeli sellainen. Yhdeksäsluokkalaisista pojista joka viides ei pystynyt tekemään hakemusta, jolla voisi mitenkään ajatella työpaikan irtoavan. Tytöistä yhtä heikkoja oli vain joka 27:s.
Harjusen näkemyksen mukaan kirjoittaminen on keskimäärin heikentynyt. Kuinka paljon, sitä hän ei halua lähteä arvioimaan. Eri vuosien raportit eivät ole täysin vertailukelpoisia.
”Mutta sen voi sanoa, että taidot ovat kovasti eriytyneet. Ääripäät ovat nykyisin jo todella kaukana. Emme uusimmassa arvioinnissa saaneet täysin selville, kuinka loistavia parhaat ovat, emmekä sitä, kuinka heikkoja kaikkein heikoimmat ovat”, Harjunen huokaa.
Lähimpänä oikeaa vastausta lienee Helsingin yliopiston tutkija Leea Lakka, joka taannoin gradussaan tarkasteli Karvin testeissä heikosti pärjänneitä. Lakan mukaan heikoksi arvioidut yhdeksäsluokkalaiset kirjoittajat olivat viidesluokkalaisen tasolla, kun osaamista verrataan opetussuunnitelmaan. Elina Harjusen mielestä Lakan näkemys kuulostaa uskottavalta.
Vuosittain peruskoulunsa päättää siis noin tuhat poikaa ja parisataa tyttöä, jotka kirjoittavat kuin viidesluokkalaiset.
Leea Lakan ensimmäinen työpaikka äidinkielenopettajana oli pääkaupunkiseudulla sijaitseva ammattikoulu. Herätys todellisuuteen iski heti ensimmäisillä oppitunneilla.
Lakka oli opettajankoulutuslaitoksella istunut monesti luennolla, jolla puhuttiin lahjakkaiden nuorten tukemisesta. Heikoista lukijoista ja kirjoittajista, siis niistä, joita hänen tunneillaan istui nyt lähes joka pulpetissa, ei luennoilla ollut juuri puhuttu. Suurin osa Lakan pitämistä tunneista meni sellaisten perusasioiden opettamiseen, joiden päälle hän oli luullut alkavansa opettaa.
Lakkaa alkoi kiinnostaa nuorten heikko luku- ja kirjoitustaito. Erityisesti häntä kiinnostaa se, mitä taitojen heikkoudesta seuraa. Tutkimukselle onkin tarve, sillä sitä on selvitetty todella vähän. Aiemmissa tutkimuksissa seurauksiksi mainitaan yleensä ympäripyöreästi vaikeudet sijoittumisessa opiskelu- ja työelämään, vaikeus saada apua ja hallita omaa ympäristöään, pahimmillaan syrjäytyminen.
Lakan väitöskirjan alkuosa on jo pitkällä. Siinä Lakka kertoo, mitä hän sai selville, kun haastatteli noin kymmentä heikosti lukevaa ja kirjoittavaa nuorta aikuista. Huomionarvoisinta oli se, että nuoret olivat varmoja siitä, että jos he vain yrittäisivät ja jos heitä kiinnostaisi, he kyllä osaisivat.
”Kun kysyin, ovatko he jääneet mielestään jostain paitsi opiskelu-, työ- tai yksityiselämässä, niin kaikki olivat häkellyttävän varmoja, että eivät. Ja sehän on tavallaan tosi siistiä”, Lakka sanoo.
Hän ei kuitenkaan väitettä täysin usko. Hän ajattelee, että nuorten kokemus siitä, että ilman vahvaa luku- ja kirjoitustaitoa tulee toimeen, voi olla itse asiassa keskeinen selitys sille, miksi nämä taidot heikkenevät.
Lakka perustelee asiaa esimerkillä. Tutkimushaastatteluissa hän pyysi nuoria selaamaan Metro-lehteä ja valitsemaan sieltä heitä eniten kiinnostavan lehtijutun. Moni valitsi lehtijuttua muistuttavan mainoksen, jossa hehkutettiin chiliuutteeseen perustuvaa laihdutuslääkettä.
”Kun sanoin, että tämähän on siis mainos, kaikki olivat yllättyneitä, vaikka siinä ihan suoraan tuputettiin sitä tuotetta”, Lakka sanoo.
Tuoreemman esimerkin hän kuuli kesällä ammattikoulussa työskentelevältä opettajatutultaan. Tämä oli lähettänyt ennen koulunalkua opiskelijoille viestin. Siinä kerrottiin, että koulu alkaa viikon päästä kello 8.30, oppituntien pituus muuttuu syksyllä ja tervetuloa tunneille.
Ensin yksi opiskelija otti yhteyttä ja kysyi, mitä viestissä sanottiin. Pian tuli toinen. Kolmas. Ties monesko. Vastaanottajista suurimman osan äidinkieli on suomi. ”Ja tuttuni pohti, kuinka moni ei ymmärtänyt muttei edes kysynyt.”
Lakka miettii, missä määrin heikkojen lukijoiden ja kirjoittajien tilanne liittyy älypuhelimiin. Lakan kaksivuotias poika Aaro osasi jo yksivuotiaana valita Youtubesta haluamiaan videoita. Sama helppous näkyy kaikessa arkisessa viestinnässä: ei tarvitse kirjoittaa Whatsappissa, kun voi snäpätä kuvan tai videon.
Lakka hoitaa nyt kotona pientä Hilkka-vauvaa. Jahka tytär on vähän vanhempi, Lakka palaa väitöskirjansa pariin. Hän aikoo mennä vuodeksi ysiluokan peräpenkkiin tarkkailemaan.
Hän haluaisi myös saada vastauksen kysymykseen, viivästyttävätkö heikot luku- ja kirjoitustaidot nuorten itsenäistymistä, koska he eivät saa Kelan ja pankin lomakkeita täytettyä.
Santerille kirjoittaminen on ollut aina helpompaa kuin lukeminen. Tietokone on helpottanut kirjoittamista entisestään. Aloittamisessa on joskus ongelmia, mutta kun teksti lähtee, kirjoittaminen yleensä sujuu – kunnes omaa tekstiä pitäisi alkaa lukea ja työstää.
Santeri ei ole vielä asioinut Kelan tai muiden viranomaisten kanssa. Eiköhän niistä aikanaan selviydy, hän veikkaa.
Viime keväänä Santerin eteen tuli tähän mennessä tärkein kirjoitustehtävä: kesätyöhakemus. Miten kirjoittaminen sujui?
”Ihan hyvin sujui”, Santeri sanoo. ”Sain sen työpaikan!”
Santeri ei itse asiassa konkreettisesti kirjoittanut hakemustaan itse. Hän istui äitinsä kanssa kotona sohvalla. Santeri saneli sana sanalta, äiti naputteli tekstiä läppärille. ”Ja välillä korjasi, että ei noin kannata työhakemukseen laittaa.”
Samankaltaiset tilanteet ovat tuttuja 24-vuotiaalle Viivi Saloselle. Hänellä on diagnosoitu luku- ja kirjoitusvaikeus. Salonen kiittelee äitiään Annea, joka on jaksanut vuosien varrella kommentoida hänen hakemuksiaan ja ansioluetteloitaan.
Salonen aloitti tänä syksynä merkonomiopinnot, ja ne sujuvat mukavasti. Äiti auttoi keväällä, kun hakemusta kouluun täytettiin. Usein äidin tehtävä on varmistaa jokin. Kun Salonen lukee vaikkapa Kelan sivuja, hän haluaa varmistuksen, että on ymmärtänyt tekstin oikein.
”Olisi niin paljon helpompaa, jos asioista kerrottaisiin videolla”, Salonen miettii.
Onneksi työnhaussa videohakemukset ovat yleistyneet. ”Ei pelkkä teksti anna minusta oikeaa kuvaa. Olen paljon parempi kasvokkaisissa tilanteissa.”
Santerin ja Viivin kuvaamat tilanteet tulivat usein esille Leea Lakan tutkimuksessa. Moni kertoi hyödyntäneensä ”varjokirjoittajaa”. Useimmiten nämä olivat naisia: äitejä, siskoja, tyttöystäviä.
Viivi Salonen on kirjoittanut äitinsä sohvalla monet hakemukset ja koulutyöt. Äiti Anne auttaa, kun lukemis- ja kirjoittamistehtävissä tarvitsee apua. Salonen opiskelee merkonomiksi ja aikoo perustaa kauneus- ja hyvinvointialan yrityksen. (KUVA: Rio Gandara / HS)
Äidinkielenopettajilla on Facebookissa ryhmä, jossa sadat yläkoulun, lukion ja ammatillisen puolen opettajat keskustelevat. Lukemisen ja kirjoittamisen muutokset ovat yksi ryhmän vakioaiheista.
Varsinkin yläkoulun opettajat ovat näköalapaikalla, sillä heidän tunneillaan käyvät käytännössä kaikki nuoret. Siksi HS pyysi tätä juttua varten ryhmään kuuluvia opettajia kertomaan havaintojaan siitä, mitä muutoksia lukemisessa ja kirjoittamisessa on tapahtunut.
Pyyntöön vastasi yli kolmekymmentä opettajaa. Summittainen otos ei ole tilastollisesti pätevä, mutta vastauksissa toistuvat hyvin samankaltaiset havainnot.
Ensimmäisten joukossa pyyntöön vastaa Hämeessä työskentelevä opettaja. Hän on opettanut yläkoulussa kolmisenkymmentä vuotta. Sinä aikana tunneilta ovat käytännössä kadonneet keskitason oppilaat eli ne, jotka keräävät todistuksiinsa seiskoja ja kaseja. Opettaja kuvailee, että hänen tunneillaan on aina istunut huippuja ja heikkoja, mutta nyt nämä kaksi ovat suurimmat ryhmät.
Viestejä tulee lisää. Turusta, Helsingistä, pikkupaikkakunnalta Pohjanmaalta. Tampereelta. Kaikki kertovat samasta asiasta.
Sekin käy ilmi, että osa huipuista on todella huippuja. He kirjoittavat erinomaisesti aiheesta kuin aiheesta, oli tekstilaji essee, kolumni, runo tai ansioluettelo. Eräs opettaja sanoo jäävänsä välillä kakkoseksi, kun huiput analysoivat kirjoitettua tekstiä, kuvaa ja videota yhdisteleviä tekstikokonaisuuksia.
Huippujen ryhmää enemmän tuntuu viestien perusteella kasvaneen kuitenkin heikkojen joukko. Osa äidinkielenopettajista puhuu tuoreehkosta taitojen romahduksesta, osa jo pari vuosikymmentä kestäneestä hitaasta heikkenemisestä.
Yleisin ongelma nuorilla tuntuu olevan kyvyttömyys ymmärtää eri kielenkäyttötilanteita. Twiittien ja Instagram-postausten erot tunnistetaan, mutta esimerkiksi lehtien tekstilajit ovat monelle vieraita. Kolumnia saatetaan lukea kuin uutista, ja silloin aletaan ihmetellä, miten ihmeessä uutisointi on puolueellista.
Somekuplat ovat voimissaan. Useampi opettaja mainitsi, että jos nuori on eri mieltä vaikkapa kolumnistin kanssa, kolumnisti jyrätään heti. Halua ymmärtää tai edes kuunnella vastapuolta ei tunnu aina olevan. Erityisiä ongelmia tulee, jos kirjoittaja käyttää ironiaa tai satiiria. Se ymmärretään kyllä kaveriporukan Whatsapp-ryhmässä, mutta kolumneissa tai keskustelupalstoilla se jää huomaamatta.
Somen nopea ja viimeistelemätön kieli on hiipinyt nuorten koulussa kirjoittamien tekstien sanavalintoihin ja näkyy virkkeissä. Yhdyssanoissa on yhä enemmän horjuntaa, isoja alkukirjaimia puuttuu, ja pisteen paikka tuntuu olevan monelle vaikea.
Ammattikoulun opettaja Itä-Suomesta kertoo, että moni opiskelija kirjoittaa nykyisin nimensä esimerkiksi lomakkeisiin muodossa matti.virtanen.
Pirkanmaalainen yläkoulun opettaja sanoo väsyneensä väitteeseen, että nuoret lukevat nykyisin enemmän kuin vuosiin, kiitos sosiaalisen median. ”Kielen ja kirjoittamisen oppimisen kannalta moinen snäppäily ja sättäily on kaikkea muuta kuin hyödyksi”, opettaja kirjoittaa.
Se hyvä puoli Whatsappeilla, Messengereillä ja muilla pikaviestimillä kuitenkin on, että niiden kautta nuorilla pysyy yllä jonkinlainen kirjoittamisen rutiini. Nyt tosin viestintä näissäkin välineissä on yhä vähemmän kirjoitettua tekstiä. Alaluokilla kasvaa lapsia, jotka ovat tottuneet viestimään somessa pelkästään kuvilla, videoilla ja ääniviesteillä.
”Kirjakieli on lapsen ensimmäinen vieras kieli koulussa”, kokenut helsinkiläisopettaja luonnehtii.
”Kun ei lueta, ei ole kokemusta siitä, millaisia tekstien pitäisi olla”, jatkaa tamperelaiskollega.
2017Yläkoululaisen teksti keväältä 2017. Arvosana 8 1/2. Tekstissä on nykyoppilaille tyypillinen ongelma: pilkut korvaavat pisteet.
Äidinkielenopettajien vastauksissa toistuu havainto siitä, etteivät nuoret enää juuri lue. Kasvavaa joukkoa on todella vaikea saada lukemaan kirja, yhä useammalta se ei onnistu lainkaan. Paras kirja on ohut kirja.
Havainto on linjassa Pisa-tutkimusten kanssa. Vuosituhannen ensivuosikymmenellä omaksi ilokseen lukevien 15-vuotiaiden määrä väheni Suomessa enemmän kuin missään muussa Pisa-maassa.
Lukemisen väheneminen koskee kaikenlaisia pitkiä tekstejä. Eräs opettaja arvelee, että jos nuorten lukemisen määrän ja painettujen lehtien levikin laskun panisi samaan kaavioon, käyrät noudattelisivat hyvin samaa kulkua. Käytännössä: aamupuuron ääressä ei selata enää lehtiä vaan Instagramista ystävien ja julkkisten kuvia.
”Viisitoista vuotta sitten oppilailla ei ollut ongelmia lukea ja kirjoittaa kurssin töitä. Nykyään törmätään jatkuvasti selitykseen, että ei ole aikaa”, lukion äidinkielenopettaja Tampereelta kirjoittaa.
Lukemisen väheneminen näkyy opettajien mukaan selvimmin sanavarastossa. Kun se on kapea, kaikenlainen lukeminen on hidasta. Lukeminen tyssää tavan takaa vieraisiin sanoihin ja ilmaisuihin.
Sanavarastosta puhuu käytännössä jokainen kyselyyn vastannut. He listaavat esimerkkejä nuorten teksteistä. Yksi puhuu kiireellisestä ihmisestä kun tarkoittaa kiireistä ihmistä, toinen kirjoittaa koulun päätteeksi valmistautuvansa kokin ammattiin. Kolmannella lipas ja lipasto menevät sekaisin, neljäs pyytää opettajaa selittämään sanat pintapuolinen ja tuohtunut.
Lukemattomuus näkyy myös ajattelun sumenemisessa ja vaikeudessa kielellistää asioita. Siinä missä ennen opettajan oli välillä vaikea saada selvää harakanvarpaista, tietokoneiden aikana käy työstä saada selvää nuoren ajatuksista.
Opettaja Turun läheltä konkretisoi asiaa katkelmalla lukiolaisen esseestä. Hän sanoo, ettei kyse ole harvinaisuudesta:
Kateus on siltikin minusta negatiivinen asia sillä kyllä se paljon saa pahaa aikaan ehkä tulevaisuudessa keksitään jotain pillereitä joita vetämällä saa kateuden pois, mutta kyllä sanon, että kiitollisuus vie kateutta pois. pysykää kiitollisin ja älkää vertailko itseänne muhin se antaa kunnon onnenpotku eämälle.
Moni opettaja pahoittelee, että vastaa niin kielteisesti. Muutama muistuttaa, että yleistäminen on vaarallista.
Moni kertoo joutuneensa helpottamaan opetustaan. Ennen lukiossa kurssilla vaadittiin kahden romaanin lukemista, nyt yksi riittää. Ammattikoulussa päättötyössä vaadittiin ennen yksi kirjalähde. Se oli monelle este, joten siitä luovuttiin.
Itsekritiikkiäkin tulee, hitusen. Miksei enää uskalleta vaatia? Onko perinteinen lukeminen jäänyt äidinkielessä kuvan ja liikkuvan kuvan lukemisen jalkoihin? Miksi kielioppia jankataan yhä niin paljon?
1991Yläkoululaisen teksti keväältä 1991. Arvosana 8 1/2. Pisteet ja pilkut ovat suunnilleen paikoillaan.
Vanhemmat kysyvät usein lukutaitotutkija Sari Sulkuselta, miten he voisivat tukea lastaan. Sulkusta huvittaa, kun hän päätyy siteeraamaan kirjailija Jörn Donnerin vanhaa slogania, jonka tämä kirjakerhon mainoksessa tokaisi: ”Lukeminen kannattaa aina.”
”Mutta se on totta!” Sulkunen sanoo. ”Ja pätee niin nuoriin kuin aikuisiinkin, joilla on lukemisen ja kirjoittamisen kanssa ongelmia. Ei ole oikotietä onneen.”
Sulkunen työskentelee Jyväskylän yliopistossa. Hänen mukaansa arvokkainta, mitä vanhemmat voivat lapselleen lukutaidon näkökulmasta antaa, on rikas kielellinen vuorovaikutus. Hän tarkoittaa sillä muun muassa arkista juttelemista ja lukemista lapselle. Malli pitää antaa jo pienenä. Ei ole sattumaa, että lapsi saa ensimmäisen kirjansa jo äitiyspakkauksessa.
”Iltasatuperinne on tutkimusten mukaan vahva osa suomalaista vanhemmuutta. Mutta kun lapsi menee kouluun ja oppii lukemaan, ajatellaan, että se taito on nyt siinä. Ääneen lukemista kannattaisi jatkaa ja kaikin muin tavoin tukea sitä lukemista”, Sulkunen sanoo.
Sulkunen on kahden pojan äiti. Kummallakin heistä on ollut vaikeuksia lukemisessa. Lukutaitotutkijana Sulkunen on osannut tukea lapsiaan, mutta hän miettii, miten hyvin tavallinen ihminen osaa ja edes tietää, mitä voisi tehdä. ”Äitinä ajattelen, että nuoret eivät saa lukemisongelmiinsa tasa-arvoisesti apua.”
Sekä Santerin että Viivin vanhemmat lukivat kotona lapsilleen ääneen. Kummankin äidit myös lukevat itse ja ovat kannustaneet lukemaan. Santerin kotona on kirjoja vaikka kuinka paljon.
Viivi Salonen seuraa lukiessaan tekstiä sormella. Näin hän pysyy rivillä. (KUVA: Rio Gandara / HS)
Kirjoitukseen on haastateltu myös tutkija Outi Kallionpäätä, opettajankouluttaja Merja Kauppista, sanataideohjaaja Aleksis Salusjärveä ja tutkija Annette Ukkolaa.
”Sitten edustaja tokaisi: ’No, ei meillä ole kuitenkaan vaihtoehtoja.’”
Tutkijat nyökyttelivät. Niinpä.
Muutama vuosi sitten Sulkunen oli puhumassa lukutaitotutkimusten tuloksista työ- ja elinkeinoministeriön seminaarissa. Ministeriön edustaja pysähtyi ääneen pohtimaan ristiriitaa: monen kansalaisen taidot ovat vajavaiset, mutta valtio on viemässä palvelunsa vauhdilla nettiin.
Sulkunen miettii, mitä itsepalvelu tarkoittaa ihmiselle, jonka kirjoittaminen ja lukeminen on heikkoa. Tutkimusten mukaan moni keikkuu rajalla, jossa taidot nipin napin riittävät arjessa pärjäämiseen. Vaatimustason ei pidä paljonkaan nousta, ja tämä joukko putoaa.
”Tarve asiakaspalvelulle ei ole poistunut mihinkään. Nyt sen työn vain tekee joku muu”, Sari Sulkunen sanoo.
Tulevaisuudessa tuen tarvitsijoita on todennäköisesti yhä enemmän. Sitä mukaa kuin palvelut siirtyvät nettiin, kansalaisilta vaaditaan enemmän. Ennen saattoi kävellä Kelaan, verottajalle, pankkiin ja moneen muuhun virastoon lippujen ja lappujen kanssa, nyt sama pitäisi osata hoitaa itse netissä.
Toinen keino on tukea heikkoja lukijoita ja kirjoittajia sopeuttamalla ympäristöä niin, että heikommillakin taidoilla pärjää. Näin on tehnyt esimerkiksi Satakunnan sairaanhoitopiiri, joka muokkasi nettisivustonsa tekstit selkokielelle eli helpotetulle suomelle.
Koulutusta pitää tarjota myös aikuisille, asiantuntijat muistuttavat. Esimerkiksi Teollisuusliiton koulutuskeskuksessa Murikka-opistossa lukemista ja kirjoittamista oppimassa istuu jatkuvasti metallimiehiä ja -naisia, joista moni piti nuorena ammattinsa etuna sitä, että siinä pitää kirjoittaa ja lukea mahdollisimman vähän. Nyt työ sisältää päivittäin kirjallista raportointia, eikä vajavaisia taitoja voi loputtomasti peitellä selityksillä, että silmälasit jäivät kotiin tai käsiala on huono.
Jos lukemisen ja kirjoittamisen kanssa on ongelmia, apua voidaan tarjota kahdella tavalla. Koulussa yritetään tietysti ensisijaisesti vahvistaa taitoja.
Eräs äidinkielenopettaja pohti, tuleeko lukemisesta vihdoin koko koulun asia, kun matematiikan opettaja oli valitellut opettajainhuoneessa, että monen oppilaan laskeminen kaatuu siihen, ettei sanallisia tehtäviä ymmärretä.
Äidinkielen pitäisi myös päästä eroon maineestaan vain lukioon menevien tyttöjen aineena.
Useampi tutkija ja opettaja totesi, että lukemisen ja kirjoittamisen tulokset paranisivat, jos motivaatio äidinkielen ja kirjallisuuden opiskeluun saataisiin laajasti palautettua. Nyt koulun, nuorten ja työelämän tekstimaailmat eriytyvät koko ajan, ja se syönee motivaatiota.
Viivi Salonen olisi toivonut peruskoulussa joiltakin opettajiltaan paljon enemmän tukea. Salonen muistaa yhä, miten loukkaavaa oli, kun hän oli päättänyt yrittää lukea ruotsin kokeeseen mahdollisimman hyvin ja sai kasin, mutta opettaja syyttikin häntä lunttauksesta.
Koulultakin odotetaan paljon. Jotainhan opetuksessa pitäisi radikaalisti muuttaa, kun heikkojen lukijoiden ja kirjoittajien joukko on kohta kaksi vuosikymmentä kasvanut.
Yksi haastateltavista pohti, miten lukemisen ja kirjoittamisen merkitys saataisiin näkyviin kaikkialla yhteiskunnassa. Yksikin lukeva julkkis olisi kiva aloitus. Toinen haastateltava oli ilahtunut pienestä viestistä: siitä, että futisleirin ennakko-ohjeissa käskettiin pakata kirja mukaan.
Kukaan ei pysty lupaamaan, että luku- ja kirjoitustaito olisivat keskiössä nykynuorten eläköityessä, mutta ainakin lähivuosikymmeninä taito on tärkeä.
Yhdestä asiasta kaikki haastatellut opettajat ja asiantuntijat ovat yhtä mieltä: jotain pitää tehdä. Pisa-tutkimuksen mukaan heikkojen lukijoiden määrä kasvaa koko ajan.
”En. Paitsi hyvästä lukutaidosta, ehkä.”
Koetko jääneesi lukutaitosi takia jostakin paitsi, Santeri?
Santeri selaa etenkin iltapäivälehtiä. Joskus hän päätyy lukemaan pitkiä tekstejä, mutta silloin aiheelta vaaditaan paljon: sen pitää olla todella kiinnostava. Sellaisenkin tekstin lukeminen vaatii lukemista moneen kertaan, mutta kiinnostavan aiheen kohdalla hän jaksaa niin tehdä.
Viivi Salonen ei ole lukenut ikinä kirjaa alusta loppuun. Hän sanoo, ettei motivoi aloittaa, kun tietää, ettei se kuitenkaan suju. Muutoin hän kyllä lukee: selaa Facebookia ja päätyy lukemaan uutisia ja mielipidetekstejä. Puhelimen ruudulta on mielekkäämpi lukea kuin paperilta.
”En ollut ikinä lukenut sellaista paksua kirjaa. Enkä varmaan tule lukemaankaan. Ei kiinnosta lähteä etsimään luettavaa.”
Romaani tuli luettavaksi koulusta. Parin viikon ajan Santeri luki kirjaa joka ilta ennen unta. ”Pakko sen oli olla kiinnostava. En mä muuten mitään lukisi 40 minuuttia illassa, vapaaehtoisesti. Olin järkyttynyt, että miten tässä näin kävi”, Santeri sanoo 335-sivuisesta romaanista.
nuortenkirja Nälkäpeli.Susanne CollinsinSanteri muistaa hyvin kirjat, jotka hän on elämässään lukenut. Niitä on yksi:
8-vuotias Tiitus tarvitsee lisätukea koulussa – kaupunki tarjoaa ratkaisuksi kolmipäiväistä kouluviikkoa
Erityistarpeisten lasten vanhemmat vaativat kouluihin ylimääräisiä aikuisia ja pienempiä luokkakokoja.
3.11.2017 klo 06:12päivitetty 3.11.2017 klo 10:51
https://yle.fi/uutiset/3-9910794
Henrietta Hassinen / Yle
1071
– Jännittää! Tiitus-poika kiljahtaa ja piiloutuu peiton alle sohvan nurkkaan.
Pian uteliaat silmät kuitenkin jo kurkistavat peiton takaa.
Olohuoneen keskelle ilmestynyt suuri tv-kamera vetää pikkupojan huomion puoleensa. Siitäkin huolimatta, että Tiitusta hermostuttaa kylään tulleet vieraat.
Ella-koira hyörii kuvaajan ja toimittajan jaloissa. Vieraat käydään nuuhkimassa läpi.
– Voit mennä tuonne toiseen huoneeseen ja tulla myöhemmin takaisin, kun haluat, Carmen-äiti rauhoittelee sohvan nurkkaan hautautunutta Tiitusta.
Ella-koira on mukana antamassa Tiitukselle rohkeutta jännittävään haastattelutilanteeseen.Henrietta Hassinen / Yle
Tiitus kipittää tv-kameran ohi omaan huoneeseensa.
– Tiitus jännittää herkästi ja on herkkä varsinkin äänille, Carmen Villman selittää.
8-vuotias Tiitus on autistinen. Tiitus ei kuitenkaan ole sisäänpäin sulkeutunut lapsi, vaan puhelias ja utelias. Tiituksen autismi ilmenee esimerkiksi erityisherkkyytenä varsinkin äänille ja hälylle sekä jännittämisenä.
Kaupungin vastaus: Ei tarvetta lisätuelle
Autismista johtuen Tiitus käy koulussa vain kolmena päivänä viikossa, sillä koulunkäynnin on todettu kuormittavan erityisherkkää lasta. Tiitus tarvitsee tukea kaikenlaisiin siirtymätilanteisiin.
Kun oppitunnilla aloitetaan esimerkiksi ryhmätyö tai tehtävä, jonkun pitää kädestä pitäen näyttää Tiitukselle, mitä seuraavaksi tehdään.
On paljon hyviä ja innokkaita koululaisia, jotka varmasti tykkäisivät koulusta paljon enemmän, jos he saisivat tarvitsemaansa tukea.
Carmen Villman, erityistarpeisen lapsen äiti
Äidin mukaan tukea ei kuitenkaan ole koulussa tarpeeksi.
– Olemme tekemässä avustajahakemusta toista kertaa tällä syksyä. Olemme saaneet vastauksena [kaupungilta], ettei Tiitus tarvitse lisätukea. Samaan aikaan Tiituksen on kuitenkin katsottu olevan todella kuormittunut koulutilanteesta, ja hänelle on myönnetty lyhennetty kouluviikko, Villman ihmettelee.
Tiituksen koulussa opetus toteutetaan inkluusio-muotoisena. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kaikille oppilaille taataan mahdollisuus käydä koulua omassa lähikoulussaan ja tuki tulee oppilaan luo.
Inkluusiossa erityisopetukseen siirtyminen ei siis tarkoita sitä, että oppilas sijoitettaisiin erityiskouluun tai erityisryhmään, vaan erityisopetus pyritään järjestämään yleisopetuksen ryhmässä.
Tiitus Villman tarvitsee autismin vuoksi koulunkäyntiinsä erityistukea. Henrietta Hassinen / Yle
Tiitus käy koulua 10 hengen pienryhmässä, jossa on opettajan lisäksi yksi erityisopettaja sekä yksi koulunkäyntiavustaja.
mukaisesti koulussa kuitenkin ei enää ole varsinaisia luokkia, vaan opetusta järjestetään vaihtelevasti erilaisilla kokoonpanoilla.
– Tiituksella voi olla opetusta 10 lapsen ryhmässä tai jopa 74 lapsen ryhmässä. Ryhmän koko voi myös vaihdella yhden päivän aikana, Villman kertoo.
Villman pitää opetusmuotoa hyvänä, mutta äitiä huolettaa, miten koulussa voidaan huomioida kaikkien tukea tarvitsevien lasten tarpeet.
– Jos lapsi ei saa tarpeeksi tukea toimiakseen isossa ryhmässä, niin inkluusion tuoma hyvä katoaa, Villman harmittelee.
Villman on aiemmin ajanut erityistarpeisten lasten asiaa muun muassa feministisen puolueen
.
Vanhemmat vaativat lisää tukea kouluihin
Villman ei ole huolensa kanssa yksin. Helsingin Vanhemmat ry julkisti viime kuun lopussa
, jossa vaadittiin kouluihin lisää tukea erityistarpeisille lapsille.
Kannanoton taustalla on vanhemmille hiljattain tehty kysely erityisen tuen saamisesta Helsingin kouluissa. Vastausten paljous yllätti.
– Vastauksia alkoi tulla todella nopeasti, pitkiä tarinoita. Mekin olemme pitäneet asiaa tapetilla viimeiset vuodet, mutta emme ymmärtäneet, että todellisuus on tämän kaltainen, toteaa Helsingin Vanhemmat ry:n puheenjohtaja Sanna Valtonen.
Monet vanhemmat kokevat, että lapsen siirryttyä pienryhmästä yleisopetuksen luokkaan lapsen tarvitsema tuki on vähentynyt merkittävästi. Vanhempien mukaan tämä aiheuttaa lapsille ongelmia esimerkiksi psyykkisessä jaksamisessa. Lasten oppimistulokset saattavat laskea, ja pahimmillaan koko perheen hyvinvointi kärsii.
Helsingin Vanhemmat ry:n puheenjohtaja Sanna Valtonen on sitä mieltä, että Helsingillä on varaa satsata kouluihin.Henrietta Hassinen / Yle
Helsingin Vanhemmat ry:n kannanotossa todetaan, että Helsingistä puuttuu lasten tarpeiden mukaisia koulupaikkoja. Järjestön tietojen mukaan erityisluokkapaikkaa jonottaa tällä hetkellä 82 lasta.
Helsingin kaupungin perusopetusjohtaja Outi Salo pahoittelee, että helsinkiläisvanhemmat kokevat tuen olevan liian vähäistä. Kaupungissa on noin 4500 erityistarpeista oppilasta, joille pyritään räätälöimään heidän tarvitsemansa tukiverkosto.
– Uskoisin, että suurelta osin onnistumme antamaan oppilaille heidän tarvitsemansa tuen. Mutta aina on tietysti tapauksia, joissa mietitään tuen muotoja yhdessä uudestaan. Ja huoltajalla voi olla kokemus, että tuki ei ole riittävä, Salo toteaa.
Myös opettajat huolissaan tuen puutteesta
Myös Helsingin opettajien ammattiyhdistys HOAY:ssä asia on ollut esillä.
Viime toukokuussa yhdistys teki helsinkiläisopettajille kyselyn, jossa pyrittiin selvittämään muun muassa, toteutuuko oppilaiden erityinen ja tehostettu tuki nykyisillä opetusjärjestelyillä.
Käytännössä tukea tarvitsevat lapset eivät saa lisää tukea.
Tapani Ervast, luottamusmies, HOAY
Jäsenkyselyn tulokset julkaistiin viime kuun lopulla. Kyselyyn vastanneista opettajista noin 70 prosenttia oli sitä mieltä, etteivät erityisen ja tehostetun tuen oppilaat saa tarvitsemaansa tukea yleisopetuksen luokassa.
– Vastaajat toivat esiin, että työhön käytetty aika on lisääntynyt, vaikka virallinen työhön käytettävä aika tai palkka ei ole noussut. Eräs vastaajista totesi, että kokee tekevänsä turhaan paperitöitä, sillä käytännössä tukea tarvitsevat lapset eivät saa lisää tukea, kertoo luottamusmies Tapani Ervast kyselyn tuloksista.
Helsingin kaupungilla on tavoitteena, että tulevaisuudessa yhä useampi erityisen tuen oppilas olisi yleisopetuksessa. Vuosina 2016–2017 erityisen tuen oppilaista vajaa 40 prosenttia kävi koulua yleisopetuksen ryhmissä, tulevaisuudessa luvun pitäisi olla noin 60 prosenttia.
Tämä tarkoittaa opettajille siis lisää kuormitusta. Ammattiyhdistys haluaakin, että luokkiin saataisiin enemmän tukea nimenomaan opettamiseen. Pelkkä avustajien lisääminen ei yhdistyksen mielestä riitä.
Budjetissa lisää rahaa erityistarpeisille
Erityistarpeisen lapsen vanhemman näkökulmasta edes koulunkäyntiavustajien saaminen kouluihin olisi saavutus.
– Sen jälkeen voidaan miettiä muita asioita. On paljon hyviä ja innokkaita koululaisia, jotka varmasti tykkäisivät koulusta paljon enemmän, jos he saisivat tarvitsemaansa tukea, Carmen Villman summaa.
Perusopetusjohtaja Outi Salo kertoo, että Helsingissä on 4 500 erityistarpeista oppilasta. Antti Kolppo / Yle
Järjestöt ja vanhemmat ovat nyt toiveikkaita, sillä Helsingin budjettineuvotteluissa
kolmen miljoonan euron lisäyksestä kasvatuksen ja koulutuksen toimialalle muun muassa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tukemiseen. Vielä on kuitenkin aikaista sanoa, miten rahat tulevat näkymään arjessa. Asiasta käydään keskusteluja koulujen kanssa, ja myös huoltajia tullaan mahdollisesti kuulemaan jollakin tapaa.
– Millä tavoin rahat korvamerkitään, niin se on täysin suunnitteluvaiheessa, perusopetusjohtaja Salo sanoo.
Helsingin Vanhemmat ry:n Valtonen uskoo, että kaupunki varmasti tahtoo todella ratkaista erityistarpeisten lasten koulunkäynnin ongelmat.
– Toivon, että virkamiehet kuulisivat huoltajia. Integraatio on paras asia, mutta tarvitaan enemmän erityistä tukea. Tarvitaan ylimääräisiä aikuisia, pienempiä luokkia, erilaisia keinoja hillitä esimerkiksi luokkien levottomuutta ja koulutusta opettajille, Valtonen luettelee.
Tuen avulla normaalia koulunkäyntiä
Turvallisuus. Se oli viimeisimmän ilmiö-projektin aiheena, Tiitus kertoo.
Nyt meneillään on perhe-kokonaisuus. Ainakin luultavasti.
– En oo ihan varma, kun en oo nyt ollu koulussa, Tiitus selventää.
Koulussa on Tiituksen mielestä ”aika kivaa”. Äiti nyökkäilee vieressä, Tiitus on reipas koululainen. Villmania harmittaakin, ettei poika voi osallistua koulunkäyntiin täyspainoisesti, sillä oppimisesta koulunkäynti ei ole kiinni.
Henrietta Hassinen / Yle
– Tuntuu, että Tiituksen koulupolku alkaa jo nyt syrjäytyä. Tiituksella ei ole ongelmia oppimisen kanssa, vaan hän kaipaa tukea näissä muissa haasteissa. Jos tukea saisi tarpeeksi, niin kouluviikkoa voisi olla mahdollista tehdä täyspäiväisenä, Villman toteaa.
Perhe tekee parhaillaan uutta avustajahakemusta. Jos avustajaa ei myönnetä, vanhemmat aikovat viedä asian eteenpäin.
Pitkään jatkunut jännittävä haastattelutilanne väsyttää, ja Tiitus alkaa käydä levottomaksi.
Ella-koira saa osakseen hermostunutta silitystä. Poika hyppää sohvan viereen ja alkaa pomppia paikallaan. Tiituksen muuttuneessa käytöksessä on selvä viesti: vieraiden olisi nyt aika lähteä.
Kotimaa
Selvitys Pisa-tuloksista, Oppilaiden koulussa käyttämä teknologia voi jopa huonontaa oppimistuloksia
Opetusneuvos Jukka Tulivuori Opetushallituksesta sanoo, että minkä tahansa uuden pedagogisen menetelmän tuominen opetukseen vie aikaa. Tieto- ja viestintäteknologian käyttö on järkevää, kun se on luonteva osa opetusta.
Kahdeksannen luokan oppilaat Joni Mikkanen (vas.), Aaro Happonen, Samuel Komu ja Mico Bräysy harjoittelivat koodausta teknologiantunnilla Jynkänlahden koulussa Kuopiossa. Koodaamisessa neuvoi opettaja Sinikka Leivonen. (KUVA: Akseli Muraja)
Julkaistu: 4.12. 2:00 , Päivitetty: 4.12. 7:37 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005475104.html
Oppilaiden luokassa käyttämät tietokoneet ja tabletit voivat vaikuttaa kielteisesti oppimiseen, todetaan vasta julkistetussa Pisa-tulosten analyysissa.
Kansainvälinen konsulttiyritys McKinsey havaitsi Pisa-tulosten ja -taustatietojen analyysissa, että oppilaiden käyttämät digilaitteet olivat yhteydessä heikompaan koulumenestykseen. Tällaiset tulokset saatiin myös Suomesta.
Suomalaiskouluissa opettajilla ja oppilailla on yhä enemmän käytössään uusia tieto- ja viestintäteknologisia laitteita. Tilanne vaihtelee kouluittain.
Selvityksessä tarkasteltiin teknologian vaikutuksia kolmella tavalla: opettajan ja oppilaiden koulussa käyttämää teknologiaa sekä oppilaan koulun ulkopuolella käyttämää teknologiaa.
Opettajan käyttämä teknologia vaikutti oppimistuloksiin myönteisesti. Myös oppilaiden vapaa-ajan teknologian käytöllä oli lievästi myönteinen vaikutus oppimiseen.
Sen sijaan se, että oppilaat käyttivät itse luokassa tietokoneita tai tabletteja saattoi jopa heikentää oppimistuloksia.
”Pisa-pisteissä laskettuna ero oli huomattava”, kertoo yksi raportin kirjoittajista Jussi Hiltunen konsulttiyhtiö McKinseysta.
”Väline näyttää tällä hetkellä vielä tulevan sisällön eteen hyvin monessa koulussa.”
Hiltunen arvioi syyksi itse tekniikan: oppilailla menee tunneilla aikaa tekniikan hallintaan, mikä on pois sisällöltä ja oppimiselta.
”Väline näyttää tällä hetkellä vielä tulevan sisällön eteen hyvin monessa koulussa. Kun tuomme teknologiaa etenkin oppilaiden käyttöön, pitäisi olla tarkkana, ettei oppimiseen tarvittava aika luokassa mene salasanojen etsimiseen tai koneiden buuttaamiseen.”
Hiltusen mukaan käytössä olevat välineet ja ohjelmistot eivät myöskään ole tasoltaan vielä sellaisia, joista saataisiin irti kaikki teknologiset hyödyt. Kehitteillä on esimerkiksi henkilökohtaisen oppimisen mahdollistavia sovelluksia.
Se, että oppilaiden käyttämä teknologia voi vaikuttaa kielteisesti opetukseen, ei yllätä Kuopion Jynkänlahden koulun apulaisjohtaja Elli Hyppölää. Hänen mukaansa opettajia kannustetaan tuomaan uutta teknologiaa opetukseen, mutta sen käyttö ei ole itseisarvo.
”Teknologiaa yritetään hyödyntää siten, että se palvelee opetustarkoitusta. Kun tunnille otetaan tekniikkaa, oppilaat eksyvät helposti tekemään jotain muuta kuin opetuksen kannalta olisi tärkeintä. Opettajalta vaaditaan paljon, että homman saa pysymään hyppysissä”, hän sanoo.
Opetushallituksen opetusneuvos Jukka Tulivuoren mukaan minkä tahansa uuden pedagogisen menetelmän tuominen opetukseen vie aikaa. Hän huomauttaa, että tieto- ja viestintäteknologian hyödyistä opetuskäytössä on saatu sekä positiivisia että negatiivisia tutkimustuloksia.
Tulivuori huomauttaa, että opetusalalla tapahtuu nyt paljon, joten teknologian käyttökin etenee jatkuvasti. Tärkeää on kouluttaa opettajia niin, että he osaavat käyttää sitä pedagogisesti järkevällä tavalla.
Nuoret käyttävät vapaa-ajallaan paljon teknisiä laitteita.
”Mutta heillä ei ole välttämättä niitä taitoja, joit opiskelussa ja työelämässä tarvitaan. Haasteena on, että jos oppilaat ovat tottuneet olemaan Instagramissa älypuhelimellaan, miten oppivat käyttämään sitä oppimiseen”, Tulivuori sanoo.
Opettaja Sinikka Leivonen kiertää kuopiolaiskouluissa tieto- ja viestintäteknologian tukihenkilönä auttamassa uuden teknologian ottamista osaksi opetusta. (KUVA: Akseli Muraja)
Kiertävä opettaja Sinikka Leivonen on tullut Kuopion Jynkänlahden koululle opettaja Ilkka Kokkosen avuksi kahdeksasluokkalaisten valinnaiselle teknologiakurssille. Leivonen on viestintä- ja tietoteknologian tukihenkilö, joka kiertää kouluissa ipad-salkkujensa kanssa. Hän auttaa opettajia ottamaan uutta teknologiaa osaksi opetusta.
Leivonen työskentelee eri oppiaineiden tunneilla ja eri ikäisten lasten kanssa. Teknologiakurssilla hän opastaa kahdeksasluokkalaiset tableteilla ohjelmointiympäristöön. Syksyllä hän auttoi oppilaita esimerkiksi tekemään historian tunnilla animaatioita, jossa eri aatteiden kannattajat väittelivät keskenään.
”Ei käytetä tietokoneita sen vuoksi, että käytetään tietokoneita, vaan koska se hyödyntää oppimista”, Leivonen sanoo.
McKinsey tarkasteli Pisa-analyysissa myös muun muassa erilaisten opetustapojen vaikutusta oppimiseen. Oppilaiden itseohjautuva oppiminen näyttää parantavan oppimista silloin, kun sen tukena on riittävästi opettajajohtoista opetusta. Jos opettajan tuki jää liian vähälle, itseohjautuva oppiminen heikentää oppimistuloksia.
Itseohjautuvassa oppimisessa oppilaat itse syventyvät aiheeseen vähäisellä opettajan ohjauksella.
Jussi Hiltusen mukaan itseohjautuvien menetelmien pitää olla myös hyvin ohjeistettuja ja motivoituja.
”Suomalaiset opettajat olivat eurooppalaisia verrokkeja parempia löytämään oikean tasapainon opettajajohtoisen ja itseohjautuvan opetuksen välillä. Suomalaiset opettajat näyttävät olevan myös parempia saamaan hyödyn irti itseohjautuvista menetelmistä”, Hiltunen sanoo.
Fakta
Tuloksia Pisa-aineistoa analysoimalla
Pisa-aineistoon perustuvassa analyysissä käytettiin tietoja yli puolesta miljoonasta opiskelijasta 72 maasta.
Pisa-tutkimusken tuloksista ja kyselytiedoista analyysin teki kansainvälinen konsulttiyhtiö McKinsey. Se identifioi koneoppimistyökalun avulla sata oppimistulosta eniten ennustavaa muuttujaa yli tuhannesta muuttujasta oppilaiden, rehtoreiden, opettajien ja vanhempien Pisa-kyselyistä.
Analyysi perustuu vuoden 2015 Pisa-tuloksiin, joten uusi opetussuunnitelma ja parin viime vuoden kehitys eivät näy analyysin tuloksissa.