Esiintymisjännitys

Esiintymisjännitystä esiintyy niin lapsilla kuin aikuisillakin. On normaalia jännittää esiintymistä mutta jos jännitys on hyvin voimakasta, pilaa se esiintymisen ja antaa kuulijoille väärän kuvan henkilön kyvyistä ja taidoista.

Syitä esiintymisjännitykseen voi hakea luonnollisesti yksilöstä itsestään, joko hän ei taida tai hallitse esiintymisen aihetta, jolloin on luonnollista jännittää esityksen sujumista ja yleisön reaktioita tai esiintyjällä laukeaa sisäinen voimakas refleksinomainen jännitys mikä pilaa esityksen. Luonnollisesti osasyynä jännitykseen voi olla myös kohdeyleisökin, mikä vaikuttaa esiintymisen ilmapiiriin. Onko yleisö tuttu tai poikkeuksellisen vaativa, lukumäärältään suuri jne.

Lapsilla koulussa pidetään esitelmiä ja omalle luokalle esiintymistä, mikä luonnollisesti on hyvää harjoitusta myöhempiä esiintymisiä varten. Harjoitus kehittää tässäkin taidossa, mutta jos yksilöllä ilmenee voimakasta refleksityyppistä jännitystä sitä ei voi harjoittelemalla vaimentaa.

 

Refleksityyppinen voimakas jännitys

Lapsen varhainen kehityskaava alkaa voimakkaalla pelästysreaktiolla, missä aivoista puuttuu aistijarrut. Se on tarkoituksenmukaista, koska siinä varhaisessa kehitysvaiheessa aivojen synapsiset yhteydet aktivoituvat tarvittavalle minimitasolle ja n. 3 kk:n ikäisenä tämä reaktio vaimenee. Ei ole kuitenkaan harvinaista, että tämä kehityskausi ei etene kaavan mukaisesti missä riskinä on tämän reaktion päälle jääminen. Tämä aiheuttaa yksiöllä jännitystä ja pelokkuutta, vieraiden tilanteiden ahdistuneisuutta, aivot ovat ns. pakene-taistele tilassa missä verenkierrossa on normaalia enemmän adrenaliinia, verenpaine kohoaa, aistit herkistyvät, yöuni on ns. pintaunta jne. Tämä olotila aiheuttaa muutakin haittaa kuin vain esiintymisen jännitystä, nimittäin  monella se aiheuttaa oppimisen ja keskittymisen ongelmia, impulsiivista käyttäytymistä ja relevantin ajatusprosessoinnin puutteita.

Koululainen saattaa jännittää kokeissa hyvin paljon ja jännitys heikentää muistia, mikä luonnollisesti vaikuttaa koeosaamiseen. Aikuinen saattaa vältellä jännitystä aiheuttavia kohtaamisia tai jännitteisessä ilmapiirussa verbaalia keskustelua tai väittelyä, koska tietää jännityksen takia olevansa siinä tilanteessa osaamistasoaan huonompi. Aikuinen saattaa mieluummin myötäillä muita jotta ei joudu puolustamaan kantojaan.

Moni esiintyvä taiteilija jännittää hyvin paljon esiintymistään, joskus jopa pilaten taiteilijan uran esiintyjänä. Ennen nykyaikaisia terapioita ei auttanut muu kuin siirtyä sellaiseen työkenttään taiteen urallaan, missä ei tarvinnut esiintyä niin paljon. Onneksi nykyisin on sitten nämä terapiat, ja olemmekin hoitaneet useita muusikkoja tästä vaivasta. Olemme auttaneet myös ammattiurheilijoita: kun taustalta on löytynyt näitä refleksipohjaisia haittoja, tuloksentekokyky on parantunut selkeästi.

Esiintymisharjoittelua vai terapiaa

Kuten totesin, on normaalia jännittää esiintymistä. Jos tämä jännitys ei ole refleksipohjaista (hyvin voimakasta sisäistä jännitystä), voidaan tilannetta helpottaa harjoittelemalla erilaisia esiintymis- ja keskustelu/väittelytilanteita. Kuten mainitsin, nykyisin esiintymistä todella harjoitellaa paljonkin kouluissa ja ammatillisessa opiskelussa. Mutta jos esiintymisharjoittelusta huolimatta taustalla nousee aina voimakas refleksinomainen jännitystila, ei sitä voi esiintymistä harjoittelemalla vaimentaa. Onneksi nykyisin on kehitetty neurofysiologinen kuntoutusprosessi, missä tämä refleksinomainen jännitys voidaan usein hoitaa ja vaimentaa. 

Mistä tietää onko kyse refleksinomaisesta jännittämisestä?

Refleksinomaiseen jännitykseen liittyy usein lihasjännitteitä: niskajännitystä, suun lihasten jännittymistä, jopa käsien ja jalkojen jännitteisyyttä ja motoriikan heikentymistä. Jos kyseessä on esiintyvä taiteilija, esim. soittaja, heikentää tilanne luonnollisesti hänen soittokykyään tai urheilijalla menestymisen edellytykset heikentyvät. Puheenpitäminenkin voi tulla hyvin haasteelliseksi eikä tilanne anna puhujasta oikeaa taidollista ja älyllistä kuvaa.

Terapeuttinen tutkimus ja kuntoutusohjelma

Neurofysiologinen tutkimus paljastaa yleensä taustalla olevat refleksityyppiset jännitteet. Usein yksilöltä löytyy muitakin motoriikkaa ja keskittymistä/oppimista haittaavia refleksejä. Tässä tilanteessa suunnitellaan yksilöllinen kuntoutusohjelma missä perustutkimuksen jälkeen tehdään 2-3 kk:n välein kontrollitutkimukset. Kokonaiskuntoutusaika on yleensä n. 9-12 kk.

Hoidon vaikutusten ennustettavuus

Jos asiakkaalla havaitaan näitä sisäisiä jännitteitä/reaktioita, ja jos ohjelma suunnitellaan taidolla ja huolella ja asiakas toteuttaa suunniteltua ohjelmaa ohjeiden mukaisesti on harvinaista että se ei auta. Joissakin tapauksissa taustalla saattaa olla varhaisen kehityksen ongelmia aiheuttaneita aivovaurioita esimerkiksi synnytyskomplikaatioiden tai happivajeen aiheuttamina. Sellaisessa tapauksessa kuntoutuminen saattaa olla hitaampaa ja ennustettavuus heikompaa.

Miten saa kuntoutusta?

Ota yhteyttä Veli Laurinsalo, p. 040 7011 524 tai sensomoottori@gmail.com niin keskustellaan hoidon tarpeesta.