Ihminen syntyy hyvin keskeneräisenä. Varhainen vauvakehityksen aikakausi sisältää useita toisiaan seuraavia kehityksen jaksoja, joiden tulee edetä oikeana aikana, oikeassa järjestyksessä ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Aina tämä varhaisen kehityksen kaava ei kuitenkaan toteudu riittävän hyvin, jolloin helposti tulee erilaisia ns. kehityksellisiä ongelmia.

 

Käytännössä nämä vauva-ajan lievät kehityksen "sivuraiteet" näkyvät esimerkiksi siinä, että vauva ei kääntyile hoitopöydällä vielä 4-5 kk ikäisenäkään, on jäykkä ja/tai hyvin aistiherkkä ja poikkeuksellisen arka ja pelästyvä tai esim. voimakas koliikki (em. oireet saattavat olla viivästyneen ja vaimentumattoman Moro-refleksin seurausta). Nämä vauvat saattava jättää esimerkiksi ryömintävaiheen osin tai kokonaan välistä, tai ryömivät "omalla tyylillään", siis ei ns. ristikkäisellä tavalla. Konttaaminen voi olla poikkeavaa, tai ei konttaa ollenkaan, peppukiitäjä tai nousee suoraan jaloilleen reilusti ennen normaalia n. vuoden elinikää.

​

Mikä sitten aiheuttaa tätä kehityksen hidastumista tai poikkeamaa? Aina siihen ei löydy edes selvää syytä. Joissakin sukulinjoissa vain näyttää käyvän niin. Usein on kuitenkin havaittavissa, että monet vauva-ajan tapahtumat voivat estää kehityksen kulkua, kuten esimerkiksi synnytyskomplikaatiot (vaikea synnytys, happivaje  jne.), keskosuus ja monet sairaudet vauva-aikana saattavat hidastaa kehityksen kulkua.  Tuolloin jos varhaiskehitys ei etene ns. normaalin kehityskaavan mukaisesti, voi myöhemmin seurata sitten mm. aistiyliherkkyyksiä, motoriikan ja puheentuoton ongelmia ja/tai oppimisen ja keskittymisen vaikeuksia.

 

Varhaisen kehityksen poikkeamat ja kehityksen keskeneräisyys sekä aistien heikko kehittyminen ja yhteistoiminta ovat ehkä suurimpia oppimis- ja keskittymisvaikeuksien taustasyitä. Lisäksi nämä ongelmat saattavat myöhemmin näkyä esimerkiksi huonona ryhtinä, poikkeavana istuma-asentona (esim. makaava kumartunut kirjoitusasento, levoton istuessaan), poikkeavana kynäotteena (puristava tai nyrkkimäinen kynäote, huono käsiala), aistiherkkyyksinä (valoherkkyyttä, herkistynyt pintatuntoaisti, ääniherkkyyttä) tai ns. henkisenä herkkyytenä, eli reagoi muiden sanomisiin hyvin herkästi tai vahvana esiintymisjännityksenä. Kouluaikana voi tulla sitten muuten terveellä ja normaalilla lapsella selittämättömiä oppimis- ja keskittymisvaikeuksia. Ja mihin nämä johtavat - harvoin mihinkään hyvään.

 

Sensomoottori®ohjelma korjaa mm. juuri näitä varhaisen kehityksen keskeneräisyyksiä. Ohjelmassa käydään läpi lapsen varhaisen kehityksen kaava kehitysjakso kerrallaan varmistaen koko kehityksen toteutuminen ja oikeanlainen eteneminen. Nykyaikaisen neurofysiologisen kuntoutuksen ehkä merkittävin havainto onkin se, että aisteja, aisti-integraatiota ja jopa vauva-ajan refleksikehityksen puutteita voi korjata myös kyseistä kehityskautta myöhemmin, se ei siis ole riippuvainen iästä.

​