LAURAN 10V (nimi muutettu) KUNTOUTUSKERTOMUS

 

Laura oli jo pienenä iloinen ja vauhdikas tyttö. Hän rakasti ulkoilua ja kaikenlaista liikkumista ja leikkimistä. Hän piti kyllä myös askartelemisesta ja maalaamisesta, mutta toteutti sitäkin vauhdilla ja suurin liikkein. Laura pelkäsi paljon isoja ääniä. Lauran kasvaessa kiinnostuksen kohteet pysyivät samoina ja piirtäminen ja värittäminen eivät kuuluneet hänen lempijuttuihinsa. Vauhdikkuudestaan huolimatta Laura keskittyi hyvin niihin puuhiin joista piti, rauhallisiinkin. Satuja hän olisi jaksanut kuunnella vaikka kuinka pitkään.

Lauran ollessa nelivuotias neuvolassa kiinnitettiin huomiota kynänkäytön ja hahmottamisen harjaantumattomuuteen. saimmekin kotiin ohjeita miten harjaannuttaa näitä taitoja. Kuusivuotisneuvolassa juuri ennen esikoulun alkua kuulomuistin, mallikuvioiden jäljentämisen ja visuaalisenhahmottamisen tehtävät todettiin haastaviksi Lauralle, mutta yleisesti kouluvalmiudet katsottiin tuolloin kuitenkin hyviksi. Jälleen saimme kotiin ohjeita näiden taitojen harjaannuttamiseen.

Esikoulun alettua alkoivat kuitenkin pian näkyä Lauran monenlaiset haasteet koulunkäynnistä selviytymiseen. Lauran oli vaikea ymmärtää ohjeita ryhmässä ja toimia omatoimisesti niiden mukaan. Asioiden kertominen ja kuvailu ryhmässä oli hankalaa. Myös hienomotoriikka ja hahmotus olivat edelleen vaikeita. Laura myös väsyi esikoulupäivien aikana todella paljon. Pahimmillaan hän itki kaksi tuntia päivän jälkeen kotona väsymystään. Olimme myös ihmeissämme havaituista ohjeiden ymmärtämisen ja kertomisen ja kuvailun vaikeuksista, sillä Laura oli aina ollut kielellisesti lahjakas tyttö.

 

Laura sai esikoulusta arviopyynnöt sekä toimintaterapeutin että puheterapeutin arvioon. Puheterapeutin testeissä Laura selviytyi hyvin, useilla alueilla jopa ikäryhmänsä keskitason yläpuolella. Vain lyhytkestoinen kuulomuisti oli heikko. Puheterapeutin arviossa todettiinkin, että Laura ei tarvitse puheterapiaa eivätkävaikeudet ohjeiden vastaanottamisessa ja niiden mukaan toimimisessa selity kielellisillä vaikeuksilla.

Toimintaterapeutin arviossa todettiin, että Lauran sekä hahmottaminen että hienomotoriikka ovat hyvällä tasolla, mutta niiden yhdistämisessä on suuria haasteita. Visuomotorisen integraation todettiin siis olevat heikkoa ja lisäksi nyt huomattiin Lauran haasteet tarkkaavuuden ylläpidossa opetettavaan/tekeillä olevaan asiaan sekä oman toiminnan ohjauksen ongelmat. Toimintaterapeutin arvion perusteella Laura sai suosituksen toimintaterapian järjestämisestä 1lk:n syksyn ajaksi.

 

Toimintaterapia alkoikin Lauran aloittaessa ensimmäisen luokan. Terapeutti kävi yleensä koululla kerran viikossa, joskus myös kotona. Toimintaterapiassa keskityttiin hienomotorisiin tehtäviin, ja oman toiminnan ohjauksen parantamiseen kokeiltiin erilaisia menetelmiä mm. mustavalkokuvia toiminnan etenemisestä Lauran pulpetin kanteen. Lauralle anottiin puolen vuoden terapiajakson jälkeen vuosi lisää toimintaterapiaa. Haasteet koulunkäynnissä jatkuivat. Ensimmäisen luokan jälkeen kesällä Lauralle tehtiin koulupsykologin arvio. Siinäkin Lauran haasteet mm. lukivaikeus ja jo aiemmin huomatut muut haasteet tulivat esille, mutta tutkimuksessa todettiin kuitenkin, ettei sen perusteella voida luotettavasti arvioida kokonaissuoritusta yleisen oppimiskyvyn tehtävissä, koska suoriutuminen vaihteli niin suuresti eri osa-alueiden välillä.  Joten tutkimuksen pohjalta ei tullut mitään selkeää suositusta Lauran koulunkäynnin muodosta (esim. erityisluokka, mukautettu opetus jne.) ja Laura jatkoikin normaalissa luokassa yleisopetuksen tavoitteiden mukaisessa opetuksessa. Toki hän sai mm. erityisopettajan tukea.

 

Lauran toimintaterapia jatkui edelleen toisella luokalla, mutta kovin selvää edistymistä ei tapahtunut. Toimintaterapiaa anottiin vuoden vaihteessa jälleen vuosi lisää ja toisen luokan syksyn lopulla terapeutti vaihtui. Heti terapeutin vaihduttua, uusi terapeutti otti meihin yhteyttä, ja kertoi hänellä olevan sensomotorisen kuntoutuksen koulutus. Heti Lauran tavattuaan terapeutti oli todennut, että Laura mahdollisesti hyötyisi juuri sensomotorisesta kuntoutuksesta. Niinpä terapeutti pyysi meiltä lupaa testata onko Lauralla jäänyt varhaislapsuuden heijasteita päälle. Annoimme luvan ja testauksessa selvisi, että useampi heijaste oli jäänyt päälle. Niitä alettiin jumpata pois yksi kerrallaan sensomotoristen liikeharjoitteiden mukaisesti. Saimme kotiin ohjeet yhdestä liikkeestä kerrallaan, jota toistimme joka päivä n. viiden minuutin ajan. Lisäksi teimme ristikkäisharjoituksia. Terapiassa terapeutti vahvisti samaan aikaan Lauran karkeamotorisia taitoja mm. kehon hahmotusta, oikea-vasen -erottelua, risteäviä liikkeitä ja rytmillisyyttä.

 

Jonkin ajan kuluttua tämän sensomotorisen terapian alettua Lauran sanojen tavuttaminen alkoi onnistua, lukeminen parani jne. Kesään mennessä saimme jumpattua kaikki varhaislapsuuden heijasteet pois. Toimintaterapia jatkui edelleen kolmannen luokan syksyllä ja saimme uusia juttuja kotiinkin tehtäväksi. Syksyn kuluessa terapeutti kerran kysäisi, onko Lauralla mahdollisesti ollut pelkoa isoja ääniä kohtaan. Kun kerroin, että todellakin on, terapeutti kertoi vielä sensomotoriseen kuntoutukseen liittyvästä kuulon kuntoutuksesta. Niinpä käytimme Lauran kuulokynnystutkimuksessa ja tuloksen lähetettiin Veli Laurinsalolle. Hän huomasi niiden perusteella Lauran olevan ns. vasenkorvainen, eli että Laura kuulee hieman (n.5desipeliä) tarkemmin vasemmalla kuin oikealla korvalla. Tämä aiheuttaa vaikeuksia kuulon avulla saadun tiedon prosessointiin, koska informaatio joutuu aivoissa tekemään ylimääräisen koukkauksen aivopuoliskosta toiseen. Tämän uskottiin selittävän mm. Lauran vaikeuksia ohjeiden vastaanottamisessa ja oman toiminnan ohjauksessa. Tämä aiheuttaa myös stressitason nousua ja sen myötä väsymystä.

 

Veli Laurinsalo teki Lauralle kuulonkuntoutus cd:n, jota Laura kuunteli kuutena päivänä viikossa n. 20min. 3kk:n ajan. Sitten käytimme Lauran uudessa kuulokynnystutkimuksessa ja saimme hänelle vielä toisen cd:n. Sitäkin Laura kuunteli 3kk:n ajan. Puolessa vuodessa saatiin oikean korvan kuulo yhtä tarkaksi kuin vasemman tällä kuulonkuntoutuksella. Kuntoutus loppui kolmannen luokan jälkeisenä kesänä. Jo keväällä huomasimme, että Laura oli esim. pystynyt merkitsemään läksyt itsenäisesti ylös ilman opettajan avustusta. Hän pystyi myös kertomaan paljon aiempaa paremmin mitä koulussa oli eri tunneilla puuhailtu.  Kesällä huomasimme isoja muutoksia Lauran käyttäytymisessä. Keskittyminen parani, väkijoukossa oleminen helpottui ja tarkkaavaisuus parani. Kun kävimme esim. perheellä suunnistamassa, yllättäen Laura pystyikin seuraamaan kartasta missä oltiin menossa, löysi monta rastia ennen meitä toisia jne. Jonottaessamme väkijoukossa isossa yleisötapahtumassa, Laura ei valitellut kertaakaan, ja kesälomareissu, joka vaati useiden tuntien autossaistumista, sujui kuin leikiten.

 

Toimintaterapiallekin saatiin vielä jatkoa kolmannen luokan joululta vuodeksi eteenpäin. Nyt Laura käy neljättä luokkaa. toimintaterapia jatkuu ainakin vielä vuodenvaihteeseen saakka ja nyt siinä keskitytään mm. visuomotoriikan asioihin. Laura pystyy nyt hyötymään visuomotorisista harjoituksista, kun heijasteet ym. eivät ole enää esteenä. Laura on alkanut piirtää ja kirjoitella kotona vapaa-ajallakin. Värittämisestä on tullut huolellista ja käsiala on parantunut huomattavasti. Laura ei ole enää tavallista väsyneempi koulupäivien jälkeen. Läksyjen teko sujuu Lauralta paljon omatoimisemmin kuin ennen. Matematiikan päässälaskut ovat alkaneet sujuvoitua pikkuhiljaa. Lukiessaan Laura pysyy nyt lukemallaan rivillä ja lukeminen sujuvoituu nyt kaiken aikaa kovaa vauhtia. Sen myötä myös esim. matematiikan sanallisten tehtävien riittävän hyvä ymmärtäminen on mahdollistunut.

 

Olemme sitä mieltä, että Lauralle oli parempi kuin lottovoitto, kun hän sai terapeutikseen sensomotorisen kuntoutuksen hallitsevan terapeutin. Lisäksi sensomotorinen kuulonkuntoutus oli selvästi lopullinen askel sille, että Lauran koulunkäynti ja muukin elämä on helpottunut ja helpottuu edelleen koko ajan.