Varhaiskehityksen haasteet ja kuntoutus
Varhaiskehityksen poikkeamat ja niiden kuntoutus
Monet lasten sekä aikuisten oppimisen, keskittymisen, aistiherkkyyksien, motoriikan ja aistien ja kohonneen jatkuvan stressin ongelmat saavat alkunsa jo varhaislapsuuden kehityksen ajalta. Viime vuosikymmenien neurofysiologisen terapian kehityksen ja kokemusten perusteella nämä monet ajallemme tyypillisten haasteiden juurisyyt ovat paljastuneet aina vain vahvempina tähän varhaisen kehityksen ajanjakoon. Lisäksi varhaiskehityksen puutteet tuntuvat vain lisääntyvän, mutta ne eivät lisäänny itsestään, vaan taustalla on tapa, miten nykyvanhemmat hoitavat pieniä lapsiaan.
Mikä on varhaiskehityksen aikaikkuna?
Ihmislapsi syntyy hyvin keskeneräisenä ja oikeastaan voitaisiin sanoa hänen olevan vielä sikiöasteella ensimmäisen 12 kuukauden ajan, jolloin sikiörefleksit ohjaavat vielä vahvasti esimerkiksi lapsen motoriikan kehitystä. Tänä 0-12 kk ajanjakson aikana lapsen hengissäpysymistä ja motoriikan ohjauksesta vastaavat ns. primitiivirefleksit tai heijasteet, jotka aktivoituvat määrätyn kaavan mukaisesti yksi kerrallaan vuorollaan ja tehtyään tarpeellisen työnsä vaimenevat ja seuraava refleksin ohjausprosessi alkaa työnsä. Näin vauvat aistien synapsiset yhteydet aktivoituvat tarkoituksenmukaisesti, vauva alkaa imemään maitoa, kääntyilemään, ryömimään ja konttaaman ja noin 12 kk ikäisenä alkaa kävelemään. Tässä siis tämä varhaiskehityksen kaava on hoitanut "työnsä" tarkoituksenmukaisella ja ihmisen geneettisen perimän ohjaamalla tavalla.
Varhaiskehityksen poikkeama syntyy kun jostakin syystä tämä varhaiskehityksen kaava ei pääsekään toteutumaan. Selkeitä syitä siihen voi olla keskosuus, synnytyskomplikaatiot (esim. vakava happivaje), lonkkaluksaatio ja sen vaativat lonkkatuet, vauvan sairastelut 0-12 kuukauden aikana, mikä pysäyttää myös helposti varhaisen kehityksen kaavan etenemisen ja toteutuksen. Myös geneettinen perimä näkyy tässä kun ilman mitään selkeää syytä suvussa on paljon tätä ilmiötä. Osa varhaisen kehityksen keskeneräisyyksiä selittyy myös vanhempien tietämättömyydellä tai jopa välinpitämättömyydellä kun lasta pidetään paljon esim. baby-sitterissä tai muualla mutta ei vapaasti lattialla missä vauva pääsisi liikkumaan.
Lievistä kehityksen puutteista kasvaa suuria ongelmia
Harva edes huomaa vauvan liikkumisessa mitään sen kummempaa, lapsi kierii ja liikkuu eteenpäin ja taaksepäin ketterästi jo alle vuoden ikäisenä ja ponnistelee kävelemään ja jopa 10 kuukauden ikäisenä. Nämä varhaiskehityksen puutteet näkyvätkin tässä vaiheessa varsin heikosti ja tarvitaan jo ammatillista ymmärrystä pystyäkseen havaitsemaan nämä poikkeamat ja kehityksen lievät viiveet.
Joissakin tapauksissa oirekuvaan tulee helposti havaittavia oireita, kuten esimerkiksi koliikki (yli 3 kk ikäisellä), ei ryömi ja konttaa ristikkäisesti tai lähtee kävelemään selvästi ennen 12 kuukauden normaalia kävelemisen aloitusikää. Taustalla saattaa olla aistien hidasta tai heikkoa kehitystä, missä esim. tasapainoaisti ei ole vielä aivan valmis kävelyä tukemaan. Useimmilla vauvoilla kehitys saattaa edetä hieman omaan tahtiinsa mutta loppujen lopuksi on tärkeämpää että nämä kehityksen virstanpylväät tapahtuvat, vaikka omalla ajallaan kuin että niiden yli hypitään tai osa niitä jää toteutumatta.
Varhaiskehityksen selkeitä ongelmia ei useinkaan havaita ennen kuin lapsi aloittaa esikoulun tai ala-asteen koulun missä motoriikan ja oppimisen, keskittymisen ja vuorovaikutuksen haasteet havaitaan helposti. Monelle vanhemmalla onkin yllätys kun kotona leikkeihin hyvinkin keskittyvä lapsi ei kykene keskittymään ryhmätilanteissa tai kun kotona kovasti liikkuva ja touhuava lapsi todetaan esikoulussa tai koulussa motorisesti kömpelöksi. Kielenkehityksen haasteet kyllä huomataan helposti jos lapsi ei opi puhumaan tai puhuu hyvin epäselvästi. Samoin vaikeat käytöksen kontrollin haasteet kyllä havaitaan, mutta niiden liittymistä varhaisen kehityksen haasteisiin tuskin oivalletaan, edes ns. ammattilaisten parissa.
Nämä varhaiskehityksen puutteet ylläpitävät aivoissa kohonnutta valppaustilaa ja yliaktiivista vaaransignaalien hakuprosessia, missä lapsi (ja aikuinen sitten myöhemmin) on jatkuvassa valppaustilassa ja reagoi helposti kaikkeen poikkeavaan ja missä keskittyminen herpaantuu helposti. Osa varhaiskehityksen keskeneräisyyksistä jättää motoriikka häiritseviä automaatioita jotka sekä häiritsevä motoriikkaa ja samalla kuormittavat aivoja jatkuvasti.
Oppimisvaikeudet ja keskittymisen ja vuorovaikutuksen haasteet ovat yleisiä. Motoriikan haasteet näkyvät esim. kömpelyytenä ja tarkan ja vaativan tekemisen vaikeutena.
Kun lapsilla nämä varhaiskehityksen puutteet aiheuttavat enemmän oppimisen, keskittymisen, käytöksenkontrollin tai vuorovaikutuksen vaikeuksia niin aikuisikään tultaessa ja vuosien vieriessä jatkuva koholla oleva sisäinen stressi alkaa kuormittamaan myös psyykkistä jaksamista. Onkin varsin tavallista, että kuntoutuksen hakeutuvalla keski-ikäisellä on tuo varhaisen kehityksen lapsuusajan "tavallinen tarina" mutta vuosien aikana voimavarat ja jaksaminen loppuu ja psyyke pettää.
Kuntoutus
Kuntoutus etenee kehityksen analyysillä, lääketieteen menetelmien perustutkimusten tekemisellä (lääkärit tekevät), neurofysiologisen laajan tutkimuspatteriston tekemisellä ja terapiaprosessin suunnittelulla ja sen toteutuksella. Jokaisella on oma yksilöllisen tutkimuksen ohjaama hoitopolkunsa.
Tyypillinen hoitoaika on lievemmissä tapauksissa n. 9 kk ja vaikeimmissa n. 2v.
Ota yhteyttä niin mietitään miten voisimme auttaa sinua
tai
puh. 040 7011 524 tai s-posti: sensomoottori@gmail.com