Blogi-alusta sinulle ja minulle

Blogin säännöt:

Kirjoitukset lähetetään e-meilillä ositteeseen veli.laurinsalo@gmail.com

Aiheena lasten, nuorten ja aikuisten oppimisen ja keskittymisen ongelma-alueet,

Teksti ei saa olla ketään henkilöä loukkavaa

Blogin valvojalla on oikeus hyväksyä, julkaista ja poistaa kirjoituksia

Veli Laurinsalo:

Olenko minä fiksu, kun kännykkäni laskin laskee sekunnin murto-osassa vaikeita laskutoimituksia? Tai että kun löydän Internetistä vastauksen melkein mihin tahansa järjelliseen kysymykseen?

Niin, siinäpä se onkin, koneiden tietotaito ei tee meistä fiksuja. Mitä vähemmällä ajattelulla pärjäämme, sitä ”tyhmemmäksi” tulemme, se on vääjäämätön seuraus. Ja siitä seuraa, että IT-ajan ihminen tyhmistyy verrattuna edellisiin sukupolviin. Maailmalla tapahtuneet suorastaa uskomattoman tyhmiltä tuntuvat poliittiset ja uskonnolliset liikehdinnät ovat osaltaan mielestäni tämän kehityksen seurausta. Edes skifi-kirjat eivät ole tätä kehitystä tässä laajuudessa osanneet ennustaa, ja nyt se tapahtuu aivan silmiemme edessä.

Mikä ratkaisuksi? Koska monet perheet ovat siirtäneet IT-teknologian jo pikkuvauvoilleenkin laiskistuttamaan ja suorastaan surkastuttamaan kasvavia aivoja, jää ainoaksi mahdollisuudeksi korjata alkavaa vahinkoa koulu. No minkälainen koulu? Sellainen, mikä laittaa aivot koville, aivot kehittyvät vain, jos niitä käytetään, ratkotaan pulmia ja haetaan erilaisia kehitys- ja ratkaisumalleja, siis itse ajatelmalla. Mikään ei saa olla valmiina ”tarjottimella”.

Yhä useampi koulunsa aloittava lapsi ei ole tänä päivänä ns. koulukypsä, mikä sekin heijastaa tätä tilannetta.

Veli Laurinsalo:

Henna Virkkunen kirjoitti US verkkolehdessä 2.5.2017: ”Eurooppa voisi ammatillisessa koulutuksessa ottaa mallia Suomesta”

 

Henna hyvä. Älä käännä kenenkään katseita Suomeen.

 

Meillä on Euroopan vanhanaikaisin ja tehottomin koulujärjestelmä. Ennemmin katseet kannattaa kääntää vaikka Ruotsiin. Siellä jokaisella nuorella (paitsi tiedeaineisiin keskittyneet lukionuoret) on koulusta päästessään myös keskiasteen koulutuksen ammatti, teknisen alan, hoitoalan perustutkinto, talousalan tutkinta jne. Vain tieteisiin keskittyneet lukiolaiset ovat ilman ammattia, koska he tähtäävät vain yliopistoihin, mihin kyllä jokainen muukin lukionsa käynyt voi ja saa pyrkiä. Pääsyrajat ovat selkeästi pisteytettyjä (joskin muuttuvat vuosittain), jolloin jokainen voi jo ennakkoon tsempata koulussa itselleen niitä pisteitä.

 Meillä Suomessa jokainen lukion päättävä on ilman ammattia. Näistä sitten suuri osa pyrkii jatko-opiskelupaikkoihin, joihin lopulta vain pääsee vain pieni osa. Loput vellovat työttöminä ilman mitään ammatillista koulutusta tilastoissa ja/tai päätyvät kauppojen halpatyövoimaksi.

 

Häpeän Suomea tästä nuorten uhraamisesta, koska tämä tehottomuus ja yhteiskunnalle äärimmäisen kallis järjestelmä on ollut jokaisen ammattilaisen tiedossa, joka vähääkään on maailmaa nähnyt.

Veli Laurinsalo:

Ravinnolla ja liikkumisella on merkitystä aivojen toimintaan sekä kehitykseen.

 

Aivojen toimintaan vaikuttavat monet mineraalit sekä paljon esillä olleet N3-luokan rasvahapot. Mutta näitä rasvahappoja hehkutetaan mainonnassa mielestäni liikaakin sanomalla, että kaikki hyötyvät jne. Näin ei käytännössä usein kuitenkaan ole. Ne hyötyvät, joilla ravinnosta puuttuvat nämä rasva-aineet.

 

Vielä tätäkin suurempi haitta lapsen kehitykselle on liikkumisen vähäisyys ja vauva-ajan kehityksen keskeneräisyys tai hoitamattomat tai vajaasti hoidetut lasten sairaudet. Tämä kehityksen viive voi johtua synnytyskomplikaatioista, keskosuudesta tai vauva-ajan sairastelusta, tai sitten vain vanhempien tietämättömyydestä, ymmärtämättömyydestä tai sitten pelkästä laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä.

 

Kun vauvat istuvat lapsuutensa baby-sittereissä, kaiken maailman istuimissa autossa ja kotona, hyppykiikuissa, kävelytuissa, vauva-ajasta lähtien tökitään sormella kännyköitä, bädejä ja tietokoneen näyttöjä, lapsuus pelataan sitten pelikonsoleiden ja tietokoneiden ääressä kököttäen ja loppuelämä samoin. Tässä aivot suorastaan surkastuvat, koska vähäinen aktiviteetti ei vahvista tarkoituksellisella tavalla synapsisia yhteyksiä, vaan itse asiassa ne purkaantuvat.